Ihonhoitorutiineja

Vanhoja blogipostauksia selatessa ei voi välttyä pieneltä nostalgiatuulahdukselta. Silmäilin eilen aknea käsitteleviä postauksia, joita olen tämän blogin viisivuotisen historian aikana ehtinyt naputella muutaman. Kirjoituksiin on liittynyt paljon ärtymystä, surua ja toivoa paremmasta. Rehellisesti sanottuna en enää edes muistanut kunnolla, miten paljon vaivaa aknesta oli ja miltä ihoni näytti ennen Roaccutania.

Vuosien 2011–2012 välillä syömäni Roaccutan-kuuri oli ihoni pelastus. Ihon kunnossa otettiin kuitenkin takapakkia etenkin vaihtovuoden aikana ja oireilu jatkui vielä pitkään Suomeen paluun jälkeenkin. Välillä olin suorastaan epätoivoinen. Olin nähnyt paljon vaivaa, jotta voittaisin taistelun aknea vastaan ja yhtäkkiä se oli elämässäni uudelleen. Pienissä määrin, mutta kuitenkin. Vähitellen iho rauhoittui taas. Täysin yllättäen. Toivottavasti tämä on pysyvää toistelin itselleni, vaikka tiesin, että näin ei luultavasti olekaan.

Olen jo tottunut siihen, että ihoni on kaikin puolin arvaamaton. Tästä syystä yritän hoitaa sitä mahdollisimman eleettömästi. Mitä vähemmän, sitä parempi. Näin vältytään yllätyksiltä. Aina välillä haaveilen siitä, että voisin vapaasti kokeilla uusia tuotteita ilman pelkoa näppyläinvaasiosta. Vuosien mittaan olen kuitenkin nähnyt, että varovaisuus on hyvästä. Jos jokin toimii, niin siinä kannattaa pysyä. Tuuliviirinkin.

Olen jo pitkän aikaa luottanut ihon kosteutuksessa Humektaniin ja puhdistuksessa Neutrogenaan. Tällä hetkellä käytössäni on Neutrogenan Blackhead Eliminating Daily Scrub, joka sopii rasvoittuvalle ja pintakuivalle iholleni loistavasti. Täsmäaseena käytän näppylöille Epiduo-geeliä. Suurimman muutoksen ihonhoidossa tein viime vuoden loppupuolella, kun aloin pestä aamuisin kasvoni pelkällä vedellä. Muutos ihon kunnossa oli huomattava. En ollut aiemmin edes ajatellut, että puhdistusaineen käyttö kaksi kertaa päivässä voisi olla omalle iholleni liikaa. Kissaämmän vinkistä koitin uudenlaista rutiinia ja se kannatti. Ihoni on voinut tämän suunnanmuutoksen jälkeen paremmin kuin aikoihin.

Ihon ulkoisen hoitamisen lisäksi yksi tärkeä seikka on riittävä vedenjuonti. Pitkän tovin olen syönyt myös sinkkiä. Yhdessä vaiheessa lopetin sinkkitablettien napsimisen päivittäin, mutta aloitin hivenaineen tankkaamisen uudelleen, kun kasvoihini alkoi ilmestyä normaalia enemmän näppylöitä. Sattumaa vai ei, sitä en osaa sanoa. Parempi kuitenkin minimoida kaikki mahdolliset uhat, jotka voisivat horjuttaa välillä kiikkeränkin veneen tasapainoa.

Minkälaisia ihonhoitorutiineja teillä on?


Erinomaisen yllättävä CC-voide

Vaikka en ole enää aikapäiviin käyttänyt arkena muuta kuin mineraalimeikkejä, päätin mielenkiinnosta testata Lumenen paljon kehuttua CC-meikkivoidetta. Välillä tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta on hyvä astua askel kohti tuntematonta ihan jo siksikin, että tällä tavalla saattaa tehdä uskomattomia löytöjä.

Yksi suurimmista tämän vuoden kohtaamisista meikkien parissa oli se, kun löysin Yves Saint Laurentin Le Teint Touche Èclat -meikkivoiteen. En ollut lainkaan varautunut siihen, että tänä vuonna teen toisenkin erinomaisen löydön, mutta näin yksinkertaisesti tapahtui. Käytän Lumenen tuotteita itse asiassa muutenkin todella paljon, joten sinänsä ei ole lainkaan yllättävää, että menin ihastumaan myös merkin CC-meikkivoiteeseen.

Olen käyttänyt Lumenen CC:tä vasta viikon verran, joten on hieman aikaista sanoa, miten ihoni reagoi tähän tuotteeseen pidemmällä aikavälillä. Yhteistyö ihoni kanssa toimii aina välillä suunnattoman hyvin, kunnes sitten yhtäkkiä tulee taas hetkiä, jolloin emme ole lainkaan samalla aaltopituudella. Tästä syystä suhtaudun kaikenlaisiin kosmetiikkakokeiluihin aina hieman penseästi.

En ole mineraalimeikkeihin siirryttyäni uskaltanut oikeastaan muuhun enää koskeakaan. Meikkivoidetta olen toki käyttänyt aina silloin tällöin, mutta arkimeikissä olen luottanut pääasiassa Bare Mineralsin pohjaan. Ainakaan tähän mennessä en ole CC-voiteesta saanut näppylöitä, mutta aika näyttää, kuinka ihoni tämän uuden tuotteen ottaa vastaan. Toivon ja haaveilen siitä, että tämä tuote saisi jäädä pysyvästi osaksi meikkipussini sisältöä. CC nimittäin sekä tuntuu että näyttää hyvältä. Se on samaan aikaan kevyt, mutta kuitenkin peittävä, toisin sanoen siis melkolailla täydellinen. Medium-sävykin oli kuin minulle tehty.

Meikin käyttäjänä olen vuosien varrella muuttunut entistä laiskemmaksi. Pari viikkoa sitten kävin pitkästä aikaa ostamassa itselleni uuden ripsivärin, kun eräänä aamuna huomasin, etten enää omista kuin käntyksi kuivuneen maskaraputellin. Ehkä tämä on kiireisen naisen elämää tai yksinkertaisesti sitä, että tykkään käyttää pimeinä aamuina aikani mieluummin nukkumiseen enkä kasvojeni sutimiseen. Tai sitten olen tulossa vain vanhaksi.

Uusi kynsilakkatuttavuus

Välillä mietin, että asun varmaan jossain säkissä. Tai että kaikesta hyödyllisestä tiedosta suodatan aivoihini kaikkea hirvittävän epäoleellista. Ihan vasta hiljattain nimittäin tutustuin Essien kynsilakkoihin ja voi pojat, olen aivan ihastunut. Jouluisen punainen kynsilakka on viihtynyt sormenpäilläni nyt jo neljä päivää ja näyttää edelleen sangen hyvältä.

Tämähän on siis varsin erikoista. Yleensä lakasta on neljän päivän jälkeen pelkkä haalea muisto koristamassa kynsiäni, vaikka olisin lätrännyt aluslakalla ja päällyslakalla kuinka hartaasti. Lumenen Gel Effect -lakat ovat nekin saaneet pikkuisen sydämeni nyrjähtämään onnesta. Olin oikeastaan ehtinyt jo vakuuttua siitä, että maailmasta ei sellaista lakkaa löydykään, joka pysyisi minun kynsissäni kauniina kolmea päivää pidempään. Olin kuitenkin aivan väärässä.

Olen kuullut Essien kynsilakoista paljon hyvää ja toki myös niitä nuhteitakin. Olen kuitenkin varsin iloisesti yllättynyt tästä uudesta tuttavuudesta, vaikka lakkapullon melko korkeaa hintaa aluksi hieman kavahdinkin. Näin jälkikäteen ei kuitenkaan harmita – päinvastoin. Russian Roulette -niminen sävy osui sekin aivan nappiin. Juuri nyt se tuntuu sopivan yhteen vähän kaiken kanssa. Niin ruokapöydän tablettien, S-marketista ostetun hollantilaisen chilipaprikan kuin Ateenasta tuodun käsirasvapurkinkin kanssa. Jopa okran sävyisen villapaidan.

1 2 3 17