Ihonhoitorutiineja

Vanhoja blogipostauksia selatessa ei voi välttyä pieneltä nostalgiatuulahdukselta. Silmäilin eilen aknea käsitteleviä postauksia, joita olen tämän blogin viisivuotisen historian aikana ehtinyt naputella muutaman. Kirjoituksiin on liittynyt paljon ärtymystä, surua ja toivoa paremmasta. Rehellisesti sanottuna en enää edes muistanut kunnolla, miten paljon vaivaa aknesta oli ja miltä ihoni näytti ennen Roaccutania.

Vuosien 2011–2012 välillä syömäni Roaccutan-kuuri oli ihoni pelastus. Ihon kunnossa otettiin kuitenkin takapakkia etenkin vaihtovuoden aikana ja oireilu jatkui vielä pitkään Suomeen paluun jälkeenkin. Välillä olin suorastaan epätoivoinen. Olin nähnyt paljon vaivaa, jotta voittaisin taistelun aknea vastaan ja yhtäkkiä se oli elämässäni uudelleen. Pienissä määrin, mutta kuitenkin. Vähitellen iho rauhoittui taas. Täysin yllättäen. Toivottavasti tämä on pysyvää toistelin itselleni, vaikka tiesin, että näin ei luultavasti olekaan.

Olen jo tottunut siihen, että ihoni on kaikin puolin arvaamaton. Tästä syystä yritän hoitaa sitä mahdollisimman eleettömästi. Mitä vähemmän, sitä parempi. Näin vältytään yllätyksiltä. Aina välillä haaveilen siitä, että voisin vapaasti kokeilla uusia tuotteita ilman pelkoa näppyläinvaasiosta. Vuosien mittaan olen kuitenkin nähnyt, että varovaisuus on hyvästä. Jos jokin toimii, niin siinä kannattaa pysyä. Tuuliviirinkin.

Olen jo pitkän aikaa luottanut ihon kosteutuksessa Humektaniin ja puhdistuksessa Neutrogenaan. Tällä hetkellä käytössäni on Neutrogenan Blackhead Eliminating Daily Scrub, joka sopii rasvoittuvalle ja pintakuivalle iholleni loistavasti. Täsmäaseena käytän näppylöille Epiduo-geeliä. Suurimman muutoksen ihonhoidossa tein viime vuoden loppupuolella, kun aloin pestä aamuisin kasvoni pelkällä vedellä. Muutos ihon kunnossa oli huomattava. En ollut aiemmin edes ajatellut, että puhdistusaineen käyttö kaksi kertaa päivässä voisi olla omalle iholleni liikaa. Kissaämmän vinkistä koitin uudenlaista rutiinia ja se kannatti. Ihoni on voinut tämän suunnanmuutoksen jälkeen paremmin kuin aikoihin.

Ihon ulkoisen hoitamisen lisäksi yksi tärkeä seikka on riittävä vedenjuonti. Pitkän tovin olen syönyt myös sinkkiä. Yhdessä vaiheessa lopetin sinkkitablettien napsimisen päivittäin, mutta aloitin hivenaineen tankkaamisen uudelleen, kun kasvoihini alkoi ilmestyä normaalia enemmän näppylöitä. Sattumaa vai ei, sitä en osaa sanoa. Parempi kuitenkin minimoida kaikki mahdolliset uhat, jotka voisivat horjuttaa välillä kiikkeränkin veneen tasapainoa.

Minkälaisia ihonhoitorutiineja teillä on?


Aknella on oma tahto

Tiedättekö sen tunteen, kun törmäätte kirjaston hyllyjen välissä tai vaikka ihan vaan kadulla tallatessanne johonkin vanhaan ja varsin epämiellyttävään tuttuun joka pelkällä yhdellä nopealla vilkaisulla nostattaa pienet vilupilkut käsivarsien iholle? Sellaiseen henkilöön, joka aiheuttaa huonotuulisuuden puuskan ilman ennakkovaroitusta ja saa jopa suunnittelemaan jotain niinkin radikaalia kuin piiloutumista lähimpään roskapönttöön.

En ole suinkaan törmännyt Kuala Lumpurin asfalttiviidakossa ihmiseen, joka saisi minut toivomaan, että saisin käteeni äkkiä valtavan piirakan, jolla voisin heittää tätä hölmistynyttä idioottia suoraan kasvoihin. Olen kyllä tavannut vanhan tutun, jonka luullakseni ehdin jo hyvästellä aikaa sitten. Tämä tuttu kuitenkin ilmestyi yllättäen vierailuille ja hänestä, tai siitä pikemminkin, eroon pääseminen tuntuu vähän samalta kuin kihnuttaisi pöytään syöpynyttä tahraa pois viikosta ja kuukaudesta toiseen.

En edes enää muista yllätyinkö suuremmin siitä, että iho-ongelmat löysivät tiensä takaisin elämääni. Eräänä aamuna heräsin ja siitä se oikeastaan lähti. En aluksi edes säikähtänyt johonkin leuan tietämille tupsahtanutta vähäpätöistä näppylää. En aikonut olla sitä huomaavinani, sillä asia ei liikuttanut minua. Ilmeisesti olisi pitänyt kuitenkin liikuttaa, koska kyseessä ei ollutkaan väliaikainen visiitti, vaan pidempiaikainen invaasio. Ajattelin keväällä, että kulttuurishokki on saanut ihoni niskoittelemaan, mutta luovuin tästä päähän pinttyneestä ajatelmasta katseltuani finnien tulemista ja menemistä muutaman kuukauden ajan. Hyvät päivät alkoivat vähentyä hitain, mutta varmoin askelin. Jostain syystä kaikki tuntui kuitenkin tilapäiseltä. Ei juuri miltään.

Välillä mietin, että nämä jatkuvat episodit ovat yksinkertaiseti pysyvä osa minun elämääni. Pohdin, kannattaako niiden estämiseksi edes yrittää tehdä enää mitään, kun lähestulkoon kaikkia mahdollisia keinoja on jo kokeiltu? Kaikki se loputon vaiva – minkä vuoksi? Erään aamiaismunakkaan ääreessä kuitenkin päätin, että en suostu sopeutumaan tilanteeseen. Kävin lopulta ostamassa sinkkitabletteja, vaikka odotukseni tämän hehkutetun ravintolisän suhteen eivät ole kovinkaan korkealla. Samalla reissulla myös päätin, että Suomessa aion tehdä asialle jotain.

Viime aikoina on tuntunut yhä useammin taas siltä, että haluaisin hautautua suuren myssyn alle pakoon inhottavaa maailmaa. Harmi, että Malesiassa pipon pitäminen aiheuttaisi suurella todennäköisyydellä vain jonkin sortin lämpöhalvauksen.

Iho jossa elän

Pedro Almodóvarin La piel que habito on minun arvoasteikollani yksi parhaimmista elokuvista, jonka olen kuunaan nähnyt. Vaikka postauksen otsikko onkin vahva intertekstuaalinen viittaus kyseiseen pätkään, ei tämä postaus käsittele tuota filmiä.

Nyt on kulunut liki puoli vuotta Roaccutan-kuurin lopettamisesta. Ihoni on ollut lääkkeen lopettamisen jälkeen erinomaisessa kunnossa eikä finnejä ole tällä hetkellä kasvoissa tai muuallakaan vartalossa yhden yhtä. Leukaan tai kasvojen reuna-alueille ilmestyy keskimäärin kerran kuukaudessa yksi tai kaksi näppylää, jotka häipyvät muutamassa päivässä.

Erityisen onnellinen olen siitä, ettei minun enää tarvitse käyttää kymmentä minuuttia kauempaa naaman retusointiin. Olen saanut siis heittää hyvästit aamuisille taisteluille erinäisten putellien kanssa. Eniten ihon kunnon paraneminen on tainnut kuitenkin vaikuttaa itsevarmuuteen. On ihanaa katsoa itseään peilistä ja nähdä sieltä puhtoiset kasvot, joissa ei idä kipeitä finnipesäkkeitä.

Olen myös löytänyt vihdoin ja viimein oivalliset ihonhoitotuotteet. Kasvot puhdistan Erisanin puhdistusgeelillä, jonka olen huomannut sopivan Roaccutanin kuivattamalle iholle kuin nenä päähän. Eniten minua tietenkin ilahduttaa tuotteen edullinen hinta, joka on alle neljä euroa. Olen kuluttanut tähän mennessä Erisanin lisäski kaksi purkkia Neutrogenan Visible Clear Pink Grapefruit Oil-free Moisturiseria. Kosteusvoide on tullut markkinoille vasta tänä kesänä ja törmäsin siihen töissä, kun kauneustoimittajamme antoi ylimääräisiä tuotteita kollegoille. Etenkin rasvoittuvalle iholle tämän pinkin purkin sisältö sopii mielestäni loistavasti.

Mitä pidemmän aikaa lääkekuuristani on kulunut, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä, että monet lietsovat turhanpäiten paniikkia Roaccutanista. Olen hieman pahoillani kaikista kauhukertomuksista, joita ihmiset levittelevät keskustelupalstoilla, sillä niiden takia minä emmin monta vuotta ennen kuin uskalsin kokeilla lääkettä. Olen tietenkin jossain määrin onnekas, sillä minun kohdallani haittavaikutukset olivat melko lievät ja tiedän, että jotkut saattavat saada sivuvaikutuksista pitkäaikaisia terveysongelmia.

Minun mielestäni keskustelu lääkityksen aloittamisesta pitäisi perustua lääkärin ja potilaan neuvottelulle eikä keskustelupalstojen tai minun suosituksiini. Jälkiviisaana kieltäisin itseltäni kaikki foorumit, joista luin aikoinaan ihmisten Roaccutan kokemuksista. Oikeastaan minun pitäisi tehdä tämä kaikkien mahdollisten lääkekuurien kohdalla. Normaalisti googletan aina kaikki lääkärin määrämät lääkkeet ja luen hysteerisen tarkasti muiden kokemuksia netistä ja pahimmassa tapauksessa jätän pillerit syömättä, jos joku on saanut niistä vatsakipuja. Ei näin. Vuorovaikutus ja vertaistuki ovat hienoja asioita, mutta monessa asiassa kannattaa mieluummin luottaa henkilöön, joka saa oikeasti elantonsa siitä, että kirjoittaa ihmisille reseptejä ja yrittää auttaa heitä tervehtymään.

Kehottaisin edelleen kaikkia iho-ongelmista kärsiviä ihmisiä menemään lääkäriin ja kokeilemaan erilaisia hoitokeinoja: antibiootteja, geelejä, ruokavaliota, valohoitoa tai e-pillereitä. Jos mikään näistä ei toimi, niin mietintämyssyyn kannattaa sujauttaa ajatus Roaccutanista. Minä otin riskin, kun aloitin lääkityksen ja minun kohdallani se kannatti. Toivottavasti myös tulokset ovat pysyviä.

1 2 3 6