Kiittämättömyydestä

Muutama päivä sitten hipelöin kasvojani ja sormiini osui pieni kohouma. Ryntäsin peilin eteen. Ei taas, minä huokaisin. Nassuuni oli puhjennut yksinäinen, pieni ja punainen vieras, jollaiseen olen viimeksi törmännyt kuukausia sitten. Finni. Kiihdyksissäni juoksin apteekkiin ja latasin kassalle ihotautilääkärin antamat reseptit ja kannoin kotiin antibioottivoiteita uutta ystävääni varten.

En ole koskaan pitänyt hyvää ihoa itsestäänselvyytenä. Olen aina kadehtinut niitä, joilla posket ovat sileät ja pehmoiset. Seitsemän kuukauden Roaccutan-kuurin aikana totuin finnittömyyteen. Totuin siihen, että minulla ei ollut mitään peitettävää.

Joulun tienoilla kaivelin edesmenneen mummini tavaroita ja otin huomaani erään käsintehdyn villapaidan. Isäni taputti minua olalle ja sanoi, että hänestä on hienoa, että minä annan arvoa vanhoille tavaroille ja osaan olla ylipäätänsä kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Monet heittävät täysin käyttökelpoiset antiikkiset teekupit ja villanutut roskiin miettimättä, mistä ne ovat tulleet tai kuinka niiden kerääjä on saanut ne haltuunsa. Jos perinnevaasi tippuu lattialle, onko sillä oikeastaan mitään väliä? Tavaraahan on kaupat väärällään ja uusia maljakoita saa jopa lähimarketista. Minulle tunnearvolla on aina ollut suuri merkitys ja äidin äidiltä peritty villatakki on minulle aina vähän arvokkaampi kuin ketjukaupasta ostettu rytky.

Olen elämäni aikana ollut kiitollinen monista asioista, mutta välillä ollut myös kiittämätön. Erään leikkauksen jälkeen aloin katsoa maailmaa hiukan toisella tavalla. Asioihin kuitenkin myös tottuu niin kuin esimerkiksi finnittömään turpaan. Tavallaan olen iloinen, että heittäydyin hysteeriseksi yhden mitättömän näppylän takia. Muistan nimittäin jälleen, että minun tulisi olla kiitollinen siitä, että Roaccutan tehosi ja ihoni on hyvässä kunnossa. Pieni kiitollinen kumarrus on paikallaan myös Clindoxyl-geelivoiteelle, joka kuivatti näpyn olemattomiin muutamassa päivässä. Ilmeisesti monet asiat löytävät merkityksensä vasta sitten, kun ne on vaarassa menettää.


Vähät vähättelylle

Maailmassa on mielestäni liikaa ihmisiä, joiden elämäntehtävänä on vähätellä muiden ongelmia. Jos valitat selkäkipua, joku tuttusi viis veisaa sanomisesi vedoten reumaan. Jos menetät läheisesi, joku kertoo menettäneen jonkun tärkeämmän ihmisen kuin sinä.

Vähättelyn taito istuu meissä ihmisissä melkoisen sitkeässä. Eilen keuhkosin miehelleni uskomattoman tahdittomasta kommentista, jossa joku oli vähätellyt minun akneani ja oli sitä mieltä, että minun ongelmani olisi ratkennut jollain lievemmillä hoitokeinoilla kuin Roaccutanilla. En ota itseeni vittuilevista kommenteista tai edes siitä, että minua haukutaan rumaksi rimpulaksi. Tiedän itse mitä olen ja se riittää. Minua kuitenkin kiinnosti tuon kommentin sisältö siksi, että jotkut ihmiset todella alistuvat vähättelijöiden sanomisista.
Olen kova pala nieltäväksi ja minua joutuu murjomaan kauan ennen kuin osoitan mitään antautumisen merkkejä. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin kuin minä. Tokihan minulle on aiemminkin sanottu, ettei minulla ole pahaa aknea, joka vaatisi minkäänlaista hoitoa. Minusta on surullista, että joku näkee asian näin. Mikäli minä itse kärsin ongelmasta ja koen sen vaikuttavan elämääni, niin eikö se jo osoita, että tarvitsen apua? Eikö kahdeksan vuoden piina ja lukuisien ihotautilääkärien kannanotot olleet riittäviä todisteita siitä, että minä ihan todella tarvitsin akneeni apua? Olen todella pahoillani siitä, että jollakin ongelmat ovat suurempia. Minun maailmani ei kuitenkaan toimi niin, että en uskaltaisi hakea apua ongelmiini tai olisin pahoillani siitä, että minä voin paremmin. En ole ihminen, joka kuuntelee muita ja tekee niin kuin muut sanovat. Jos aina verrattaisiin omia ongelmia Afrikan nälkää näkeviin lapsiin ei kukaan meistä voisi hakea apua yhtään mihinkään. Ihan oikeasti.

Tässä kohtaa pyytäisin jokaista miettimään, milloin viimeksi olet vähätellyt jonkun ihmisen ongelmaa tai kertomaa asiaa? Tokihan joillakin ihmisillä on tapana valittaa turhasta ja mussuttaa kaikista naarmuista, joita elämä meihin jättää. Jotkut, joilla olisi syytä valittaa, eivät valita koskaan mistään. Me olemme erilaisia. Vähättely kuitenkin osoittaa jonkinlaista tahdittomuutta, jolla painetaan villaisella toisen ihmisen sanomiset. 
Vedin herneen palkoineen, varsineen ja multineen nenääni vähättelevästä kommentista, koska juuri sellaisten takia monet ihmiset eivät uskalla hakea apua ongelmiinsa. Aina joku muu tietää paremmin kuin itse. Ei se niin mene. Kuunnelkaa itseänne. Kuunnelkaa itseänne ja unohtakaa pikkusieluiset vähättelijät, jotka luulevat tietävänsä paremmin. Eivät he tiedä.

Mineraalipöllyissä

Olen aina ollut hiukan huono meikkaamaan. Huonolla viittaan lähinnä laiskuuteeni. Muutama päivä sitten eräs opiskelukaverini kertoi, että hän ei omista lainkaan meikkivoidetta. Meikkivoiteen suurkuluttajalle tämmöinen paljastus oli suorastaan järkytys ja hiukan kateellisena sitten myönsinkin, että vaihtaisin mielelläni saappaitani hänen kanssaan. Toivoisin, että minunkin ihoni olisi niin täydellinen ja tasavärinen, että mitään pakkelia ei tarvitsisi käyttää.

Iho-ongelmat ovat vaivanneet minua koko elämäni. Vastikään päättynyt Roaccutan-kuuri toimi oivallisena pelastusrenkaana merihätään joutuneelle. Tästä lähtien haluan  kuitenkin hoitaa ihoani paremmin. Olen jo pitkään suunnitellut siirtyväni mineraalimeikkeihin, mutta tyyriin hinnan vuoksi olen säästänyt rahapussiani. Olen lukenut hyviä kokemuksia muun muassa Bare Mineralsin ja Everyday Minerals –meikkien käyttäjiltä, joiden povataan myös auttavan akneihoisia.

Otin uskonloikan ja hankin The Body Shopista mineraalipuuterin ja synteettisen kabuki-siveltimen. Jokunen aika sitten Nirso suositteli kyseistä puuteria blogissaan ja annoin idean kyteä mielessäni tovin jos toisenkin. Ahkeran tiedonhaun perusteella ajattelin tämän TBS:n puuterin sisältävän oikean mineraalimeikin tuntomerkit.

Extra Virgin Minerals mineraalipuuterin INCI-listalta löytyy seuraavat ainesosat: Titanium Dioxide, Kaolin, Illite. (May contain: Mica, Iron Oxides, Titanium Dioxide.) Tästä osa-alueesta mitään tietämättömänä turvauduin googleen ja oletan luettelon täyttävän vaaditut kriteerit. Asiantuntijat korjatkoon erheeni, jos olen väärässä.

Mitäpä nainen ei kauneutensa eteen tekisi? Meikkipohja on keveä kuin henkäys ja näytti siistiltä vielä neljän aikaan aamullakin, kun rymysin kotiin tyttöjenillasta.Vaikka 27 euroa puuterista ja 20 euroa siveltimestä ovat niin suolaisia, että niiden nielaisemiseksi tarvitaan vähintään ämpärillinen vettä, olen tyytyväinen ostoksiini. Internetistä tilaamalla lompakkoon syntyy luultavasti hiukan pienempi lovi kuin meikkiosastolla seikkailemalla.

Kokemuksia mineraalipöllyistä?

1 2 3 4 6