Ensimmäinen LivBoxini

Avasin tänään kotioven jännittyneenä ja toiveikkaana. Maaliskuun loppupuolella kävi nimittäin niin suotuisasti, että voitin eräässä arvonnassa kolmen kuukauden LivBoxit itselleni. Lähetin oman tilaukseni maailmalle puolen tunnin sisällä siitä käsittämättömän menestyksekkäästä hetkestä, kun sain tietää arpaonnen osuneen minun kohdalleni.

Maaliskuusta lähtien olen odotellut kärsimättömänä toukokuuta saapuvaksi. Tuskastellut välillä miehelleni tätä nyrjähtänyttä asianlaitaa. Joutua nyt odottamaan kokonainen kuukausi, ennen kuin saa oman boksinsa käsiinsä. Tänään sitten pääsin alkuillasta kotiin Tampereelle ja löysin mustan, reissussa melko pahasti rähjääntyneen laatikon, ovimattomme päältä makaamasta. Avasin LivBoxini sellaisella samanlaisella innolla, jolla olen käärinyt joulunaikaan lahjapaketteja auki viimeiset kaksikymmentäneljä vuotta. Lapsellinen, ehkä vähän typeräkin, virne kasvolihaksiani nykien, vaikka olin jo etukäteen käynyt muutamassa blogissa kurkkimassa, mitä toukokuun kosmetiikkaboksi pitää sisällään.

box2

Toukokuu LivBoxiin oli ripoteltu tuotteita, joiden tarkoitus on saada paketin saaja puhkeamaan kukkaan. Kahisevan violetin silkkipaperin alta paljastui melko kiehtova kokonaisuus, jota aikani tuoksuteltuani aloin hieman tarkemmalla silmällä analysoida. Nopean näppituntuman perusteella kiintoisimmat tuotteet ovat ehdottomasti suloinen Sally Hansenin Diamond Strength -kynsilakka, Dermalogican SkinPerfect Primer (voimakas tuoksu ei tosin ensinuuhkaisulla hurmannut) ja Paesen Rouge With Argan Oil -poskipuna. Tämän viikonlopun kannalta tarpeeseen tulee kuitenkin erityisesti Cutrinin Reflection Color Boost -hoitoaine, sillä unohdin puolet hiustenhoitotuotteistani mökille. Vaikka löytyisihän tuosta muutaman kymmenen askeleen päästä lähikauppakin, josta mieheni on monesti shampoopurkin tyhjennyttyä ostanut tuliaisiksi Garnieria. Välillä on kuitenkin mukavaa kokeilla jotain muutakin.

Mitä te piditte toukokuun LivBoxista?

box1box5

Erään pääsiäisen pastellit

Olin kuntosalin pukuhuoneen vessassa päästämässä pinkkiin palautusjuomapullooni vettä, kun äkkäsin opiskelukaverini kaappiaan tonkimasta. Vaihdoimme ensin hieman kuulumisia ja lopulta hän kysyi pääsiäisen suunnitelmistani. Minä, tyylilleni uskollisena, siis hieman pihalla kalenterivuoden tapahtumista, tiedustelin, että milloin tämä pääsiäinen oikein nyt olikaan. Ystäväni toinen kulmakarva kohosi. Perjantaihan on tosiaan pitkäperjantai, asiaan paremmin vihkiytynyt keskustelukumppanini minulle totesi. Jaahas. Ja sitten muistin, että niin tosiaan. Pääsiäisen takiahan minä ylipäätänsä olin päättänyt suorittaa salitreenit kolmena peräkkäisenä päivänä tällä viikolla, koska pahuksen pulju on perjantaista maanantaihin suljettu. Välillä mietin, että pitävätköhän ihmiset minua aivan idioottina. Pystyin melkein kuulemaan naisten pukuhuoneen suihkukopin puolelta pieniä nauruntyrskähdyksiä. En tosiaan ole aina se pyörein muna kulhossa, vaikka kovin intelligenttiä yritän kovasti esittääkin.

Pääsiäisen kunniaksi päätin ostaa tänään lähikaupasta hurmaavia suklaamunia ja jo muutaman viikon ajan himoitsemaani IsaDoran pastellinsävyistä tekstuurilakkaa. Soma rekvisiitta seisoo edelleen koskemattomana tuossa valkoisen televisiotason päällä, mutta luultavasti se katoaa siitä viimeistään siinä vaiheessa, kun kaivan laukun pohjalla lojuvan tenttikirjani esiin. Noin 500-sivuinen opus Kiinan kansantasavallan historiasta saattaa vaatia seurakseen ehkä jotain muutakin kuin muutaman hassun suklaamakeisen. Luultavasti minä ja punainen kirja tulemme viihtymään yhdessä hyvin tiiviisti seuraavan viikon ajan. Se nimittäin pitäisi tenttiä ensi viikon loppupuolella.

Minkälaisia pääsiäissuunnitelmia teillä on?

Elämäni ensimmäinen silmänympärysvoide

Täytän kesäkuun alussa 25 vuotta. Taisin testata ensimmäisen kerran elämässäni silmänympärysvoidetta, kun saavuin Suomeen Malesiasta. Eli kaksi kuukautta sitten. Läträsin lapsuudenkotini kylpyhuoneessa ihan tavallisen perusvoiteen kanssa ja silmiini osui peilikaapin hyllyllä levännyt näytepakkaus. Kyseessä oli Vichyn Lifactiv Serum 10, jonka luvataan silottavan juonteita, vahvistavan ripsiä ja tekevän vähän kaikkea muutakin mukavaa. Käytin kyseistä seerumia kahden näytepakkauksen verran, joista riitti tuotetta noin kahdeksi viikoksi. Eihän minulla niin paljon ryppyjä vielä ole, että olisin voinut havaita tuotteen häivyttävän juonteita. Oikeasti olen myös niin kyyninen, että en edes usko minkään voiteen pystyvän moiseen. Minulla on epäilykseni. Myönnettäköön.

Kahden viikon koeajan jälkeen marssin yllätyksekseni apteekkiin Vichyn tuotehyllyn äärelle, kenties vakuuttuneena tuotteen tehosta tai muuten vain mainonnan uhrin ominaisuudessa. Tiirailtuani tovin siistissä rivissä seisoneita purnukoita, osui Vichyn tuote vihdoin silmiini. Tulin entistä varmemmaksi tuotteen tehosta, kun laskin katsettani muutaman sentin alemmas ja näin hintalapun. Jätin lopulta 40 euron arvoisen seerumin hyllyyn. Olenhan minä tähänkin asti selvinnyt ilman silmänympärysvoidetta perustelin itselleni.

Olisin luultavasti edelleen ilman silmänympärysvoidetta, ellei Anttilan kassa olisi tyrkännyt mieheni mukaan Nivean Q10plus Anti-Wrinkle Eye Care -tuubia. ”Anna vaikka äidille lahjaksi” kuuluivat myyjän läksiäissanat. Tuote päätyi kuitenkin lopulta minun haltuuni ja olen sitä nyt säännöllisesti taputellut silmänympärysiholle ainakin kuukauden päivät. Pahamaineiset tummat rinkulat silmieni alla eivät ole muuttuneet yhtään vaaleammiksi, vaikka sellaisia lupauksia voide antaakin. Iho tuntuu täsmälleen samalta kuin aiemmin ja minä näytän, yllättäen, ihan samalta kuin kuukausi sitten.

Kuinka tarpeellinen silmänympärysvoide todellisuudessa on? Tuskinpa olisin koskaan osannut mennä hakemaan kaupan hyllyltä varta vasten silmänympärysiholle tarkoitettua tuotetta, mikäli en olisi törmännyt naistenlehden välissä pyörineeseen ilmoitukseen tai katsellut hyvän tv-sarjan tauolla vakuuttavaa mainospätkää, jossa epäsuorasti kehotetaan hankkimaan mullistava voide laiminlyödylle silmänalusiholle. Niin, todettakoon, että mainonnan luomilla tarpeilla ei varsinaisesti ole minkäänlaista suhdetta todellisiin tarpeisiini. Kuitenkin niinä hetkinä, kun hyvä ystävä parahtaa kauhistuneena silmänympärysvoide-neitsyydelleni ja törmään jatkuvasti mediassa silmänalusihon hoito-ohjeisiin, alan luonnollisesti ajatella asioita. Pohtia tarpeellisuutta ja tarpeettomuutta omasta subjektiivisesta näkökulmastani. Tuleeko minusta ryppyisempi, jos jätän silmänympärysvoiteen hyllylle? Olisi ikävää joutua jossittelemaan sitten kurttuisena kuusikymppisenä 24-vuotiaana tekemiäni valintoja. Jos olisit silloin parikymppisenä tiennyt paremmin, näyttäisit nyt ehkä hieman vähemmän ylikypsältä passionhedelmältä.

Mutta. En edelleenkään ole varma, pitäisikö Nivean silmänympärysvoiteelle antaa aikaansaannoksestaan hymy- vai surunaama. Mikä kysymys.


1 2 3 4 5 17