Viime päivinä

Täällä on harrastettu runsain mitoin koodailua viimeisten parin viikon aikana. Ja juotu kahvia myöhäisiltojen datailusessioiden ratoksi. Helmikuun alkupuolella kerroin haaveilevani virtuaalisesta muutosta Bloggerista WordPressiin, mutta en tuolloin vielä tiennyt, että asia alkaisi edetä järkälemäisin askelin heti seuraavalla viikolla.Paljon on ollut empimistä, mutta nyt uutta alustaa kokeiltuani en voisi olla tyytyväisempi. Vaikka jonkin verran on tullut kiroiltua, niin missään vaiheessa ei ole tullut katumuksen tunnetta. Olisihan se nyt todella tympeää, jos kaikki sujuisi ihan niin kuin oppikirjassa. Myönnän kyllä pelästyneeni, kun mies lähetti ensimmäisen WordPress-kokeilun jälkeen minulle Whatsup-viestin sisällöllä “otat sitten sellaisen teeman, johon ei tarvitse tehdä juuri mitään muutoksia”. Primitiivinen alkureaktio suli suurempaan ymmärrykseen jo parin päivän jälkeen eikä WP niin hankalaksi lopulta osoittautunutkaan. Onneksi näin.

Uuden opettelua on vielä paljon edessä, mutta niinhän se aina menee. Ensin ollaan pihalla ja jossain vaiheessa vähän vähemmän. Kunhan olen saanut blogimuuton hoidettua, niin voisin kertoa hieman seikkaperäisemmin kuinka siirto Bloggerista WordPressiin oikein sujui ja mitä kaikkea matkan varrella kannattaa huomioida.

Hetken aikaa jatketaan kuitenkin vielä tässä samassa vanhassa. Toivottavasti piakkoin päästään jatkamaan kahvittelua uudessa osoitteessa. En malta odottaa!


Ystävällistä päivää

Ystävystyminen on ollut minulle aina kohtalaisen vaikeaa. Joskus nuorempana ajattelin sen johtuvan ujoudesta ja siitä, etten oikein osaa tutustua ihmisiin. Näin vanhemmiten viisastuneena olen yksinkertaisesti hyväksynyt sen, että jatkuvalle touhottamiselle ja tutustumiselle ei ole edes tarvetta.

Vuosien varrella olen kerännyt rinnalleni monta ihanaa ja hyvää ystävää, jotka ovat olleet mukana elämän nousuissa ja laskuissa jo useiden vuosien ajan. Yhden rakkaimmista ystävistäni tapasin ala-asteella. Nykyään näemme harvakseltaan, koska ystäväni asuu ulkomailla. Välimatkasta ja tapaamiskerroista huolimatta olemme edelleen läheisiä, joskin muun porukan mielestä olemme parivaljakkona välillä jopa turhan äänekäs ja raivostuttava.

Elämässä eteen tulee jatkuvasti mukavalta vaikuttavia ihmisiä, mutta harvojen kanssa oikeasti ystävystyn. Se on minusta ihan okei. Meistä saattaa tulla kavereita tai hyvänpäivän tuttuja, mutta ei mitään sen enempää. Aina silloin tällöin kuitenkin kolahtaa. Monesti sen tietää jo ensikohtaamisesta. Näin aikuisena sitä tapahtuu tosin harvemmin. Että kohtaisi ihmisen, jonka kanssa oleminen on vaivatonta, vaikka välillämme ei liikkuisi sanoja laisinkaan.

Aina toisinaan jokin radiosta kuuluva kappale saattaa muistuttaa jostain tärkeästä ihmisestä. Pelkkä ajatus ystävästä ja yhteisistä hetkistä vetää suupieliä ylöspäin. Muistan edelleen kesän 2012, kun olin tekemässä Samae Koskisen uudesta Läski mulkku singlestä levyarvostelua lehteen ja kappaleen kuunneltuani linkitin sen ystäväni Facebook-seinälle.

Tyyppi muisti vielä useamman vuoden kuluttua, että “hei tää on tää meidän biisi”.

Blogimuutto mielessäin

Olen jo pitkän aikaa pyöritellyt mielessäni blogialustan vaihtamista. Yhteistä taivalta Bloggerin kanssa tulee tänä vuonna täyteen jo viisi vuotta ja lienee sanomattakin selvää, ettei elomme ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Ylä- ja alamäkiä on ollut ja etenkin niitä viimeksi mainittuja. Olen monesti jopa harmitellut sitä, että menin perustamaan blogini Bloggeriin alun alkaenkaan. Ehkä tämä kertoo siitä, että nyt on tullut aika tehdä asialle jotain. Kurottautua pelottavan korkealta tuntuvan aidan yli. Siirtyä ajatuksista tekoihin. Laittaa korkkarit kattoon ja ottaa haparoivia tanssiaskelia kohti tuntematonta.

Eniten huolen ryppyjä aiheuttaa se, että en tiedä, mikä minua edessäpäin odottaa. Pysyisittekö te lukijat matkassa mukana ja oppisinko minä käyttämään uutta alustaa? Miten käytännössä sisällön siirtäminen tapahtuisi? Entä jos kaikki menisikin lopulta plörinäksi ja alkaisin haikailla takaisin Bloggeriin ensimmäisen kuukauden jälkeen?

Suurin syy epävarmuuteeni taitaa kuitenkin loppujen lopuksi olla oma osaamattomuuteni teknisten vempeleiden kanssa, vaikka näiden viiden blogatun vuoden jälkeen olenkin kehittynyt tietokoneen käyttäjänä hurjasti. Vaikka minulla on aina tapana sanoa, että ihminen pystyy lähestulkoon mihin tahansa, jos tahtoa löytyy, huomaan jonkin minussa epäröivän uuden askeleen ottamista. Toisaalta en kuitenkaan pysty kuvittelemaan itseäni jatkamassa loputtomiin tässä samassa vanhassa. Olen päästänyt jo liian paljon epätoivoisia huokauksia nykyisessä toimintaympäristössä, jossa mikään ei koskaan näytä tai toimi niin, kuin minä haluaisin.

Kuulisin mieluusti teidän ajatuksianne blogialustan vaihtamisesta. Etenkin kokemukset WordPressistä kiinnnostavat. Ajatuksissani olen nimittäin suunnitellut muuttoa WordPressiin, joka antaisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja vapauksia muokata esimerkiksi blogin ulkoasua hieman ammattimaisemmaksi ja noh, enemmän minun näköisekseni. Tällä nimenomaisella sekunnilla en kuitenkaan ole tekemässä virtuaalimuuttoa yhtään minnekään. Taistelu Bloggerissa jatkukoon siis ainakin toistaiseksi.

1 2 3 4 5 94