Lehtinen munajahdissa ja muut hassut kertomukset

Törmäsin eilen Tammerkosken rannassa kirjekuoreen. Se oli sidottu muutaman valkoisen tulppaanin ja värikkään pääsiäismunan kanssa sillankaiteeseen. Kuoressa luki ”Lehtinen munajahdissa”. Sulkuihin oli raapustettu ystävällinen pyyntö minun kaltaisiani uteliaita nuuskijoita varten: ”jos et ole Lehtinen, niin älä ota”. Viesti jäi roikkumaan paikalleen. Sen kaltaisia ei enää tullut saman lenkin aikana vastaan.

Mitään erityisiä suunnitelmia minulla ei pääsiäisen varalle ole. Ei munajahtia tai pashan valmistusta. Vietän pääsiäistä niin kuin mitä tahansa arkista viikonloppua. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Eilen söin melkein puoli paketillista mämmiä ja jatkan varmaan saman suunnitelman parissa vielä tänäänkin. Huomenna käyn ehkä testaamassa anopilta saatua sykemittaria Pyynikin lenkkimaastoissa ja huitaisen imurilla pölypallot pois mattojen alta. Sullon talvikengät- ja takit vintille odottamaan lumisempia maisemia. Ennen näiden asioiden toteutumista haluan kuitenkin vastata sekä Emmin että Minnan minulle antamiin kysymyksiin. Käyhän tämä kuulumisten vaihtaminen oikeastaan näinkin.

Emmin kysymykset:

1. Lempidrinkkini?

Cuba Libre. Rommin, cokiksen ja limetin yhdistelmä humallutti minut ainakin muutaman kerran häämatkallamme Dominikaanisessa tasavallassa.

2. Elokuvat, jotka koskettivat?

Olivier Nakachen ja Eric Toledanon Koskemattomat kosketti, pysäytti ja hätkähdytti. Samaten Michael Hanekenin Rakkaus. Molemmat aivan ihania elokuvia, jotka saivat minut hamuamaan vapisevin sormin nenäliinapakettia.

3. Suosikkivaatekauppani?

Useimmiten Zara, toisinaan Mango. Putiikkeja, joissa aina säännöllisin väliajoin joutuu pettymään kauniiden vaatteiden materiaalilappuihin, jotka eivät välttämättä tyydytä kaikkia kuluttajia. Kuten minua nyt esimerkiksi.

4. Hassut arkirutiinini tai tapani?

Jätän aamupuurosta aina osan koirallemme. Kerran lusikoin koko lautasellisen tyhjäksi ihan itsekseni ja koira katsoi minua aterian päätteeksi niin syyttävästi, että minulla oli paha mieli koko loppupäivän ajan.

5. Toiveammattini, jos saisin tehdä mitä vaan?

Kuukausi sitten haaveilin juustonmaistajan urasta. Tällä viikolla olen halunnut olla muun muassa maailmanmatkaaja. Vähän niin kuin Arman Alizad.

Minnan kysymykset:

1. Miten vietät pääsiäistä?

Mämmiä vaaleansinisestä lautasesta kauhoen ja sen jälkeistä ähkyä potien.

2. Lempiherkkusi?

Salmiakki. Mies tuhoaa makeispussista hedelmäkarkit ja minä salmiakit. Olisi kamalaa elää yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa joutuisin tappelemaan mustista karamelleista.

3. Mitä tekisit ensimmäisenä jos voittaisit lotossa?

Riippuu siitä, kuinka suuresta potista olisi kyse. Mikäli kohdalleni osuisi vähän isompi summa, niin lähtisimme miehen kanssa luultavasti asuntokaupoille.

4. Mikä on parasta kesässä?

Varpaita kutittelevat neulaset, farkkushortsit ja valoisat yöt.

5. Entä mikä on paras sadepäivän aktiviteetti?

Sadepäivänä parasta on pötkötellä sohvalla hyvän romaanin kanssa. Kuulostella aina välillä pisaroiden tanssia ikkunaruuduilla, ja lohkaista käden ulottuvilla olevasta suklaalevystä palanen mielenkiintoista tarinaa tahdittamaan.

Haluaisin luovuttaa haasteen muutamalle uudelle blogituttavuudelle, eli Anni, Norppa, Ida, Maria ja Mona, olkaa hyvät. Kysymykseni teille ovat seuraavanlaiset:

1. Koukuttavin tv-sarja?
2. Tavara, joka on aina hukassa?
3. Rakkaimmat kengät kaapissasi?
4. Vaarallisin tilanne, johon olet joutunut?
5. Paikka, jonne haluaisit matkustaa takaisin?

Näitä asioita et vielä tiedä minusta

Nämä ovat taas niitä päiviä, kun kurkussa tuntuu kasvavan jokin kaktuskasvin tapainen ja nenäliinapaketit hupenevat kiihtyvää vauhtia jatkuvasta niistämisestä. Näinä päivinä olen kuitenkin loputtoman kiitollinen siitä, että joku ihana kanssabloggaaja keksii sängynpohjalla makaavalle raadolle jotain pätevää tekemistä. Koska pelkkä ylös nouseminen tuntuu äärimmäisen vaivalloiselta eikä luonnollisesti valokuvaaminenkaan onnistu, tartuin suurella mielenkiinnolla Miauslife-blogin heittämään haasteeseen. Sen tarkoituksena on kertoa yksitoista faktaa minusta ja vastata haasteen antajan esittämiin kysymyksiin. Lopuksi haaste tulee luovuttaa eteenpäin, yllätys, yllätys, yhdelletoista bloggaajalle.

Aloitetaan ensin niistä faktoista:

1. Kyttään lehtiä lukiessani kirjoitusvirheitä ja muuta oikeakielisyyttä. Yleensä kiljahdan riemastuneena, jos löydän tekstistä jotain kapulakielisyyttä. Toivon, että kukaan ei tee samaa minun tekstieni parissa.

2. Haaveilen ruokatoimittajan urasta. En kuitenkaan ole kovinkaan hyvä kokki, mutta sitäkin kiinnostuneempi syömisestä. Ja ruoasta ylipäätänsä.

3. Olen huono päässälaskussa. Ala-asteen matematiikan päässälaskutesteissä huijasin lähes aina ja laskin kaikki tehtävät ruutupaperin kulmassa. Siitä huolimatta tulokset olivat yleensä osastoa 2/6.

4. En koskaan juo kahvikuppia kokonaan tyhjäksi, vaan jätän pohjalle pienen tilkan mokkaa. Asiasta ärsyyntynyt mieheni alkoi jossain vaiheessa elämää annostella minulle vain puolimukillista kahvia. Tilkka kuitenkin oli ja pysyi riippumatta alkuperäisestä kahvin määrästä. Sittemmin hän luovutti asian suhteen.

5. Inhoan likaisia sukkia. Pirttihirmustun välittömästi, jos bongaan makuuhuoneen lattialta yksinäisen haisusukan. Tästä syystä niitä ei kovinkaan usein loju muualla kuin pyykkikorissa.

6. Edelliseen kohtaan liittyen; kimmastun melko helposti.

7. Olen suorapuheinen ja saatan sanoa aika kipakasti takaisin, jos joku tulee hyppimään nenilleni.

8. Olen ollut leikkauspöydällä kaksi kertaa elämäni aikana. Desinfiointiaineen haju ja nuo sairaaloiden loputtomat valkoiset käytävät ahdistavat minua vielä tänäkin päivänä.

9. Pelkään haita. Kun olin mieheni kanssa snorklaamassa Indonesiassa ja Vietnamissa, vetäisin ainakin kahdesti snorkkelini täyteen vettä, kun näin jossain kauempana hieman suuremman kalan. Tai oikeastaan pelkät varjot saivat minut varmistumaan siitä, että tappajahai vaanii minua syvyyksissä.

10. Pelkään myös hyökyaaltoja. Thaimaassa olin suorastaan järkälemäisen paniikin vallassa, kun laskuveden takia meri oli vetäytynyt noin kilometrin päähän rannasta.

11. Minulla on kaksi persoonaa. Normaalisti olen uusien ihmisten suhteen varautunut ja nautin esimerkiksi juhlissa kakkupalani mielellään ihan omassa seurassani. Töissä tämä hieman syrjäänvetäytyvä puoleni sammuu välittömästi. Juttukeikalla en koskaan mieti, uskaltaisinko mennä juttelemaan jollekin vieraalle taholle.


Minulle esitetyt kysymykset:

1. Kuuluuko farkkuhaalarit kevätvaatekokoelmiisi?

Ei ainakaan näillä näkymin.

2. Tämänhetkinen lempimeikkisi perusteluineen?

Kaiken meikkaamisen perustana toimii Bare Mineralsin Original Foundation, jolla saa kauniin meikkipohjan niin arkeen kuin juhlaan. Ylipäätänsä olen luonnollisen meikin suuri ystävä. Kuulas pohja ja huolitellut kulmakarvat riittävät mainiosti perusarjessa.

3. Tykkäätkö hikiurheilusta?

Rakastan. Treenissä on jotain vikaa, jos hiki ei nouse kunnolla pintaan.

4) Katsotko televisiosta paljon tositv-ohjelmia? Jos katsot, niin mikä on lempparisi?

Jonkin verran. Eniten tykkään kaikenlaisista kokkausohjelmista kuten Arvostele mun illallinen. Etenkin formaatin ruotsinkielinen versio on suuresti mieleeni. Myöhäisillan tarjonnasta olen viime aikoina silmäillyt Sinkkulaivaa. Tarkemmin sanottuna taidan katsoa pääasiassa nykyään tositv:tä.

5) Suosikkihahmo Putouksessa?

Olen joskus aikoinaan yrittänyt katsoa Putousta. Siinä vaiheessa kun huomasin vääntelehtiväni enemmänkin vaivaantuneena sohvalla kuin ulvovani naurusta, päätin luovuttaa kyseisen ohjelman suhteen.

6) Pinnallinen vai syvällinen?

Ylianalysoivana pohdiskelijana vastaan syvällinen.

7) Lempisanontasi?

Jokin niinkin banaali kuin ”kaikki kyllä järjestyy jotenkin. Itsesi tai jonkun toisen toimesta”.

8) Korkeat korot vai lättäpohjat?

Vaikka 170 cm varteni ei vastustelekaan korkokenkien tuomaa lisäpituutta, suosin yleensä lättäpohjia. Pienempi todennäköisyys taittaa nilkkansa tai kaatua nenälleen Hämeenkadulla.

9) Mitkä kolme tavaraa ottaisit mukaan (sille kuuluisalle) autiolle saarelle?

Kynän, kirjoituspaperia ja Leathermanin.

10) Jos joutuisit valitsemaan ammattisi uudelleen, mikä se olisi/mikä on unelma-ammattisi?

Lääkäri. Olettaen, että oppisin yhtäkkiä laskemaan ja ymmärtämään paremmin fysiikan lakeja.

11) Suosikkiblogisi? Miksi juuri se?

Kissaämmän blogi on pettämätön suosikkini. Blogi, jota lukiessa huomaan hymähteleväni osuville sanavalinnoille ja nyökytteleväni päätäni samanmielisyyden merkiksi.

Haastan seuraavat bloggaajat Ansku, Lili, Jonna, Kissaämmä, Laapa, Satu, Anne, Viivi, Christina, Ragdoll ja Senja vastaamaan alle kirjattuihin kysymyksiin.

1. Milloin ja mille olet nauranut viimeksi?

2. Maistuvatko sinulle paremmin sipsit vai karkit?

3. Minkälaisia paheita sinulla on?

4. Kuvaile, mitä asuntosi suurimmasta ikkunasta näkyy?

5. Mikä on hulluinta, mitä olet koskaan tehnyt?

6. Elätkö mielestäsi terveellisesti?

7. Milloin kävit viimeksi vaa’alla?

8. Minkä blogin äärellä, olet viimeksi nauranut, itkenyt tai tullut hyvälle tuulelle?

9. Kuka on mielestäsi Suomen turhin julkkis?

10. Kamalin ruoka, jota olet koskaan maistanut?

11. Uskoisitko tulevasi toimeen kuukauden ilman puhelinta?

Alaston totuus

Tässä minä olen.

Tummine silmänalusineni ja punoittavine nenänpielineni. Riisuttuna ehostuksesta. Täysin käsittelemättömänä. Sellaisena, jona mies näkee minut aamulla herätessään. Lukuun ottamatta tietenkin märkää tukkaani, joka näyttää kuvissa tummanharmaalta, vaikka todellisuudessa väri on paljon vaaleampi.

Alastomana. Ilman meikkiä. Tuntuu siltä kuin jonkinlainen panssari tai suojamuuri olisi poistettu edestäni. Revitty väkivalloin irti hyppysistäni. Oppisinpa jonain päivänä olemaan itselleni armollisempi. Katsomaan kasvojani ja vartaloani vähemmän kriittisesti, alleviivaamatta kaikkia sellaisia piireitä, jotka tekevät minusta minut. Sinänsä pähkähullua, sillä virheethän tekevät sinusta, minusta ja meistä kauniita, persoonallisia yksilöitä.
Loppujen lopuksi tämänkin blogin ja postauksen takana on ihan oikea ihminen, joka näyttää yhdestä kulmasta katsottuna hitusen paremmalta kuin toisesta. Ihminen, joka tuntee meikattuna olonsa hieman itsevarmemmaksi kuin täysin alastomana, kaikesta pakkelista riisuttuna. Ehkä uskallan vielä joskus tulevaisuudessa näyttäytyä lähipostissa täysin laittautumattomana. Olen nimittäin huomannut, että kaikista maailman peileistä minä olen itse se kriittisin nirppanokka, joka heristää sormea nenässä möllöttävälle finnille, huonosti nukutulle yölle tai epätasaiselle ihonvärille. Tuskin Itellan kassatätiä voisi vähempää kiinnostaa, vaikka en olisikaan meikannut sinertäviä silmänalusiani piiloon.

Suuret kiitokset siis Veeralle, joka ravisteli blogimaailmaa postauksellaan, ja päästi suustaan pieniä suuria viisauksia. Häntä siis siteeraten: ”Se, mikä jonkun toisen mielestä on kamalaa, on toisen mielestä kaunista.”

Meikittömyyden haaste ylitti jopa uutiskynnyksen. Näin juuri.

1 2 3 10