Haluaisin olla juustonmaistaja

Viime aikoina on tehnyt kovin paljon mieli juustoa. Ei kuitenkaan jääkaapissa jo jonkin aikaa levännyttä Arkijuustoa, vaan jotain ihan muuta. Kun tässä sitten jokin aika sitten näin televisiossa mainoksen Valion Mustaleimasta, mielitekoni kohosi aivan uusiin ulottuvuuksiin. Mies on kuunnellut nyt noin viikon ajan rikkinäisen levyn tapaan jankuttavaa ääntäni ja tajunnut, että hänen vaimonsa haluaisi hylätä lupaavasti alkaneen toimittajan uransa ja ryhtyä juustonmaistajaksi. Sen täytyy olla maailman erinomaisin ammatti, totesin ehkä jo sadannen kerran eilen illalla ennen kuin vaivuin uneen.

Pikkutyttönä unelmoin suhteellisen pitkän aikaa urasta taidemaalarina. Tylsempinä ja hieman tavallisimpina päivinä kirjoitin luokkakaverin ystäväkirjaan haluavani poliisiksi, matematiikan opettajaksi tai lääkäriksi. Toisiaan halusin kovasti olla pituushyppääjä, näyttelijä tai sotakirjeenvaihtaja. En ole kuitenkaan koskaan visualisoinut itseäni mihinkään hieman erikoisempaan ansiotyöhön. Haaveillut olevani esimerkiksi salainen agentti tai kuten jo mainitsinkin niin esimerkiksi se juustonmaistaja.

Tänään ilahduin aivan valtavasti, kun sain kaupasta ostettua vihdoin ja viimein itkevän kimpaleen suosikkiemmentaliani. Päivän paras hetki oli sitten tietenkin iltapäivällä, kun sivelin levitettä rapean hapankorpun päälle ja höyläsin muutaman siivun Mustaleimaa sen seuralaiseksi. Täydellistä. Juustolla kuorrutettua hapankorppua rouskuttaessani totesin, että en ehkä osaisi nauttia jokaisesta hupenevasta emmentalviipaleesta, jos tekisin tätä joka päivä. Toisaalta taas epäilen suuresti, että voisin koskaan kyllästyä juustoihin. Mutta siitä huolimatta, ehkä on parasta jatkaa valitsemallaan tiellä ja vain haaveilla harmaina maaliskuisina päivinä juustomestarin urasta ja sen sellaisista asioista.

Kertokaahan, minkälaisista ammateista te olette elämänne aikana uneksineet? Kenties juustonmaistajan urasta?

Boheemit koululaukut

Muutama kuukausi sitten törmäsin Hämeenkadulla oranssiin retrokaunottareen. Sulotar kulki nuoren naisen matkassa ja seurattuani hyvän tovin kyseistä naista olin jo uskaltautumassa kysymään laukun ostopaikkaa, kunnes nainen katosi ihmisvilinään. Minä jäin seisomaan liikennevaloihin ja silmissäni kimmelsi pelkkä hatara muistikuva oranssista kassista.

Eilen törmäsin sattuman kautta samaiseen laukkuun kotisohvallani. Bohemian Leather Satchelit ovat tätä aiemmin vilahtaneen silmissäni pääasiassa Lookbookissa, mutta vasta nyt tajusin niiden asiayhteyden tuohon tamperelaiseen serkkuunsa. Näissä brittiläisissä vintagetyylisissä koululaukuissa on jotain perinteistä kauneutta. Ne eivät ehkä yllä samalla tasolle kuin kirpputoreilta ostetut ajan patinoimat nahkalaukut, mutta hehkuvat värit tuovat niihin haluamaani erikoisuutta.Valinnanvaraa on vähintäänkin yhtä paljon kuin karkkikaupassa: suloinen vaaleanpunainen, auringonkeltainen, neovärit, suklaanruskea, pehmeä karamelli tai perinteisempi murrettu oranssi.

Varrottuani asiaa tovin tulin siihen tulokseen, että tuo koululaukku suorastaan huutaa nörttilasieni kaveriksi. Herkulliset karkkivärit pääsevät oikeuksiinsa esimerkiksi tummien farkkujen ja valkoisen silkkipaidan kanssa, joten säästöpossuni pääsee seuraavan kuukausien ajaksi lihotuskuurille.

Satcheltastic! Kolahtivatko boheemit namupalat teihin?

 Kuvat: Bohemia

Pilvilinna, joka oli liian kallis

Haaveilu on ihanaa. Etenkin sellaisina päivinä, kun taivaalta sataa räntää, hukkaat avaimesi tai unohdat mennä tenttiin. Ihaninta on käpertyä sohvan nurkkaan, sulkea hetkeksi silmät ja ajelehtia toiseen paikkaan ja aikaan. Unohtaa hetkeksi kiire, lähestyvä deadline ja nurkissa kuiskivat pölypallot.

Sofiina antoi unelmilleni potkua:

“Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.“

Ei syyllisyyttä tuhlaamisesta tai ekokatastrofista. Ei syyllisyyttä liian korkeista hinnoista. Ajattelin ensin, että minä haluaisin lentokoneen, jotta voisin matkustaa maailman ääriin ja takaisin. Tajusin, että mieheni ystäväpiiristä löytyy lentäjä. Tajusin, että lentokone saastuttaa maapalloa enkä haluaisi syytää ilmakehää täyteen kaasuja vain minun jatkuvien hupsutusteni vuoksi. Joten tyydyin hiukan vähemmän korkealentoisiin unelmiin. Sellaisiin, joiden toteuttaminen on mahdollista, kun bruttotuloni ylittävät keskimääräiset arviot.

1. Objektiivivarantoni kaipaisivat hiukan täydennystä. Lähtisin liikkeelle Canon EF 50 mm F 1.2 L USM –objektiivilla, joka soveltuu erinomaisesti esimerkiksi lehtikuvaajalle. Suojelisin yli tuhannen euron arvoista objektiivia hengelläni.

2.  Kilpaa suhaavat veneet, laineilla kimmeltävä aurinko ja raikas meri-ilma. Asunto merenrannassa. Hätätapauksessa kelpuuttaisin myös Näsijärven.

3. “Fashion fades, only style remains the same.” –Coco Chanel

4. Mulberry Bayswater in Oak Silky Snake Print. Sitten, kun täytän 50-vuotta ostan tämän laukun itselleni.

5. Mercedes-Benz E-sarjan Sedan. Persaukisilla ei tämmöiseen autoon ole varaa eikä luultavasti minullakaan, ikinä. Helsingin Sanomat kertoi 13. tammikuuta, että Mercedes-Benz on tehnyt viime vuonna ennätyksen maailmanlaajuisessa myynnissään. E-sarjan autot vetävät ihmisiä puoleensa kuin häkä, joten uskon niiden olevan ajettavuudeltaan ihan mukavia menopelejä. Luultavasti köröttelen kuitenkin vielä seuraavat kymmenen vuotta kiltisti Renault Cliolla.

Mistä te unelmoitte? Punaisesta tuvasta ja perunamaasta?

Senja, Nanna, Minna, Aniina ja Viivi, nyt on teidän vuoronne antaa ajatustenne lentää!

Kuvat: Mulberry, Canon, Chanel, Mercedes-Benz ja Skeppsholmen.

1 2 3 7