Ihana kamala tuunaus

Kaksi miestä tuli ja otti sohvamme eilen. Hei hei rakas, minä sanoin. Täytyy osata luopua. Viikon loppupuolella ruokailuryhmämme pääsee uuteen kotiin, jossa sitä toivottavasti kohdellaan sen asemalle kuuluvalla arvokkuudella. Ryhmä palveli meitä hyvin. Harmi, että se on liian iso uuteen asuntoon.

Olen edelleen vauhkona sisustuskärpäsen puremasta. Selailin erinäisiä sisustusblogeja ja törmäsin sattumalta sivustoon IKEA Hackers. Kaksi sekuntia ja olin koukussa. Lievästi sanottuna. Selailin postauksia postauksien perään ja ihastelin tavaroille tapahtuneita muodonmuutoksia. Samalla en voinut olla innostumatta tuunauksesta.Tylsääkin tylsempi Lack-pöytä saa uuden ilmeen vanhoista pelikorteista tai scrabble-nappuloista. Vain mielikuvitus on rajana, kun on kyse sisustuksesta!
Vanhat tavarat ovat mielestäni kauniita. Niissä on sitä jotain ajan patinoimaa kauneutta. Ne kuiskailevat vanhoja tarinoita. Pohdiskelimme mieheni kanssa ruokapöytä-dilemmaa, jonka joudumme kohtaamaan perjantaina, kun jättiläisryhmämme viedään pois. Toisaalta, mitä ihmettä kaksi ihmistä tekee kuuden hengen ruokapöydällä? Oikeasti. Käännymme siis Ikean puoleen ja ostamme kahden hengen ruokapöydän, jota pystyy jatkopaloilla suurentamaan mammuttilaumalle sopivaksi. Seuraavaksi kysytte tuoleista. Tässä kohtaa keskustelu kääntyy ajan kauhduttamiin tuoleihin, jotka lojuvat vanhempieni luona. Valkoiset pinnatuolit ovat suloiset ja ikivanhat, jotka saavat uuden elämän meidän luonamme. Minua myös houkuttaisi tehdä tuoleihin jonkinsortin tuunaus. Erinomainen esimerkki tuunatusta pinnatuolista löytyi huuto.netin jo sulkeutuneesta kohteesta: suloinen runo on tehty tuoliin sabluunan avulla. Tuntuu melkein mystiseltä, että pienillä muutoksilla tavara kuin tavara voi saada täysin uudenlaisen ilmeen.
Onko siellä ruudun takana muita innokkaita tuunaajia? Onko teillä jotain vinkkejä tai esimerkkejä tavaroista, joille olette luoneet uuden ilmeen?

Kuvien lähde: http://www.ikeahackers.net/Olla pimeita taalla

Unelmien kenkätehdas

En ole koskaan tarkemmin ajatellut kenkien valmistusprosesssia. Kauniiden kenkien tarkentuessa näkökenttääni en välttämättä edes pohdi sitä, että joku on suunnitellut ja tehnyt kengät itse mielikuvituksen ja luovuuden huristessa ympärillä. Olimme keskiviikkona Tampereen ammattiopistossa tekemässä henkilöhaastattelua suutariopiskelijasta. Haastattelu meni kerrankin nappiin (huolimatta siitä, että minulle nousi alkuviikosta kuume ja kärsin samanaikaisesti jostain vatsataudin tapaisesta). Editoinnissa tuntui siltä, että olimme jopa oppineet jotain aiemmista törttöilyistämme.

Ammattiopiston seinillä pilkotti malleja ja piirustuksia, salaperäisiä kaavoja ja upeita suunnitelmia. Ompelutaidottomana minun on vaikea ymmärtää, kuinka joku osaa loihtia nahkalärpyköistä laukun. Samalla kun muu kuvaustiimi kiikaroi kameranrajauksia, minä levittelin käsiäni ison kenkähyllyn luona. Huokaus. Ja toinenkin. Koskettelin ja ihailin kaikki niitä kauniita kenkäpareja, joita opiskelijat olivat itse tehneet. Haastateltavan esitellessä omia töitään, minä hihkuin kuin lapsi karkkikaupassa. Kuvitelkaa, jos osaisitte suunnitella ja tehdä omin pikku kätösin kenkiä ja laukkuja? Kuvitelkaa, jos teillä olisi sellainen lahja, joka kädentaitajilla on?
Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka opiskelijat tekivät työtään. Minä saan ahdistuskohtauksen jo ompelukoneen läheisyydessä. Mieleeni palautuivat yläasteen piinaavat käsityötunnit, joissa karmea opettaja haukkui minut, kun en osannut päätellä neulontatyötäni. Liekö sitten ihme, että neula ja lanka eivät pysy tänäkään päivänä tämän rouvan kädessä!

Palataan vielä hetkeksi suutariopiskelijoiden pariin. Nähtyäni lukuisia opiskelijoiden tekeleitä, huomasin pienen kateuden kuumottelevan poskiani. Miksi minä en osaa valmistaa kenkiä tai laukkuja? Persoonalliset laukut, vyöt ja kengät ihastuttivat ja ihmetyttivät. Kauniita töitä, joiden tekijöinä on aivan tavallisia nuoria naisia.
Kuvausnauhalle tallentui poikkeuksellisen paljon kuvia kengistä. Herrainkenkiä stillkuvissa. Nilkkureita panoroituina. Monot siellä. Monot täällä. Tämähän ei tietenkään ole ihme, kun ryhmämme muodostuu pelkistä naisista. Räikeiden popojen seasta bongasin upeat punaiset nilkkurit, jotka harmikseni olivat minulle noin neljä numeroa liian suuret. Mikä pettymys. Minä jo suunnittelin kustantavani muutamat villasukat tossujen sisälle, jotta nuo upeat kaunottaret olisivat minulle sopivat. Tasan eivät käy onnen lahjat. Tai paremminkin: tasan eivät käy nilkkurit edes kenkätehtaassa.

Sisustuskärpäsen purema

Muuttotohinat ovat omiaan herättämään myös sisälläni asuvan pikku sisustajan. Uusi luukkumme on kymmenen neliömetriä pienempi kuin vanha asunto, joten osa tavaroista sijoitetaan ja myydään eteenpäin. Tämähän ei periaatteessa minua haittaa, sillä pääsen toteuttamaan unelmiani kodin sisustuksen parissa.

Eräs ystäväni hämmästeli asuntomme somistusta, sillä hän oli lähes vakuuttunut siitä, että minun kodissani kaikki on valkoista. Kuinka käytännöllisistä. Hän osui kuitenkin toisaalta oikeaan. Minä nimittäin rakastan valkoista. Rakastan kuitenkin myös räikeitä värejä ja nykyisen kotimme väripilkkuna toimiikin limenvihreä sohva. Monta vuotta ahtereitamme ilahduttanut sohva on kuitenkin iso ja massiivinen pienempään asuntoon, joten haikein mielin luovumme rakkaasta ystävästämme.
Olen aina hämmästellyt niitä yksilöitä, joilla valkoinen sohva pysyy valkoisena koiran kuratassuista huolimatta. Meidän huushollissamme rakki ei jostain syystä viihdy usein sohvalla, joten minä ajattelin ottaa riskin ja hankkia Ikeasta Ektorp-sohvan. Mikäli valkoinen väri ei säily valkoisena, voi verhoilun helposti vaihtaa. Kätevää. Luultavasti kiroan parin kuukauden kuluttua hairahdukseni ja sairaan himoni valkoisiin sohviin ja otan vastaan mieheni sanat: mitä minä sanoin.
Sormeni syyhyävät sisustuskärpäsen puremasta ja tämän vuoksi kokosinkin Ladyn sisustuskollaasiin uusia ja vanhoja tavaroita, joiden yhdistelmästä syntynee jotain mielenkiintoista. Osa kollaasin roinasta löytyy siis jo omasta takaa, mutta muutamat ihanuudet odottavat minua saapuvaksi kauppaan. Uuden kotimme sisustus tulee olemaan hiukan harmonisempi kuin nykyisen. Värimaailma rakentuu vaaleista väreistä, joita korostan sitten niillä koiran tassujen jäljillä.

Kotimme kauneimpia elementtejä ovat tällä hetkellä sekä Vallilan vaaleanharmaat Miriam-verhot ettäVallilan iso kangastaulu. Vallila-teemaa jatkavat vielä Bulevardi-sarjan sisustustyynyt, jotka äitini päätti ostaa minulle muutama viikko sitten. Inspiraationi pääsi valloilleen juuri näiden tavaroiden värimaailmasta; rauhoittavasta harmaasta, selkeästä valkoisesta ja kodikkaasta beigestä.

Minkälaisia sisustajia te olette? Rakastatteko minimaalista kotia vai sytyttekö sympaattisista tavarakasoista ja vahvoista väreistä?

1. Ikea Lanni 49,95e
2. Ikea Ludde lampaantalja 39,95e
3. Vallila Bulevardi kangastaulu, itsetehty
4. Vallila Miriam verhot
5. Sotka Matrix tv-taso, 199e
6. Karvamatot (http://ollapimeitataalla.blogspot.com/2010_09_01_archive.html)
7. Vallila Bulevardi koristetyynyt, Kodin Ykkönen 14,95e
8. Koristetarra, Huuto.net/Walldecor
9. Ikea Bjursta ruokapöytä 129e
10. Ikea Ektorp 279e

1 2 3 4 5 7