Pari lentolippua Ateenaan

Olen muuttunut näin vanhemmiten vähän kummalliseksi. Vielä joitakin vuosia sitten pidin ulkomaanmatkan yhtenä tärkeimpänä tavoitteena sitä, että pääsen lötköttämään auringon alle paahtamaan nahkaani. Matkalta palaaminen ilman rusketusrajoja oli jonkinlainen epäonnistuneen reissun symboli. Nyt haluan käyttää aikani joihinkin aivan muihin aktiviteetteihin kuin auringonpalvontaan.

Kenties sain altaalla löhöilystä tarpeekseni opiskelijavaihdon aikana. Vaikka rakastan merta, en yksinkertaisesti voisi kuvitella mitään pitkästyttävämpää kuin viettää viikon päivät pelkästään hiekkarannalla. Jännittävää, miten ajatukset aina vain muuttavat suuntaansa yllättäen ja ilmoittamatta. Miten sitä yhtäkkiä huomaa kääntävänsä takkinsa, vaikka on vähintään puolet elämästään esiintynyt eräänlaisena rantalomien puolestapuhujana. Kenties olen ristiriitainen ihminen. Niin. Sellainen minä taidan olla.

Kaikista mieluisimmat kohteet ovat loppujen lopuksi sijainneet urbaanissa kaupunkimiljöössä. Vietnamin Saigoniin rakastuin, samaten Kambodžan Siem Reapiin. Siem Reapissa tosin taisin yhtenä hirvittävän kuumana päivänä sanoa miehelleni, että en tajua, miksi pitää kiertää monta päivää katsomassa jotain muinaisia kivikasoja. Viittasin tällä kommentilla siis kuvissa esiintyvien Angkorin temppelialueen maailmanihmeisiin, jotka loppujen lopuksi saivat jopa tämän epäkypsien ajatelmien möläyttelijän hiljaiseksi.

En kuitenkaan vieläkään myönnä olevani suuri kaupunkilomien ystävä. Sen takia tuntuu erittäin sopivalta, että lähdemme elokuun viimeisellä viikolla mieheni kanssa Ateenaan. Kuala Lumpurissa asutun vuoden jälkeen tuntuu oikeastaan melko kotoisalta päästä takaisin haistelemaan hieman toisenlaisen miljoonakaupungin hälinää. Odotan tulevalta lomalta kreikkalaisen keittiön kulinaarisia elämyksiä, mieltä kiehtovia kivikasoja ja kotoisan kaaoottista liikennekulttuuria.

Mikäli teillä on jotain ajatuksia Ateenan hotelleista tai paikasta muutoin, niin kuulisin niistä mielelläni.