Pieniä palasia Thaimaasta

Olen jollain tavalla todella huono antamaan kenellekään mitään suosituksia potentiaalisista matkakohteista, sillä minulla on harvemmin mitään negatiivista sanottavaa mistään lomakohteesta. Kaikki on aina tavalla tai toisella aivan ihanaa, uutta ja jännittävää, että silmäni suorastaan sokaistuvat kaikelta kurjalta ja sellaiselta, joka mahdollisesti voisi aiheuttaa minussa tylsämielisyyttä. Malesiasta minulla tosin on paljonkin pahaa sanottavaa, mutta tämä johtuu ehkä lähinnä siitä, että olen ollut täällä aivan liian kauan. Olen oppinut vihaamaan ja rakastamaan väliaikaista kotimaatani. Painopiste inhon ja kiintymyksen välillä tuntuu vaihtelevan harva se päivä.

Toisaalta en ole elämäni aikana ehtinyt vielä valloittamaan puoliakaan maapallosta, joten kokemukseni maailmanmatkaajana ovat oikeastaan vielä lapsenkengissä. Äkkiseltään laskettuna olen käynyt 24 vuoden aikana lomailemassa vain seitsemässä maassa. Mikäli mukaan lasketaan myös maat joiden lentokentillä olen kyyhöttänyt odottamassa jatkolentoa, nousee kohteiden lukumäärä jo reilusti yli kymmeneen. Erikoista omassa listassani on ehkä se, että siitä tuntuu puuttuvan kaikista tunnetuimpia kohteita: olen nauttinut  Piña Coladaa Karibian auringon alla, mutta en ole koskaan käynyt Kanarian saarilla Espanjassa.

Vietettyäni tässä taannoin seitsemän päivää Thaimaassa Koh Samuin saarella ihastuin jälleen kaikkeen niin tulisesti, että en olisi halunnut lähteä takaisin Kuala Lumpuriin enää ollenkaan. Vaikka jouduimme kokemaan yhden hengästyttävän läheltä piti -tilanteen skootterin kyydissä, oli matka kaikilta muilta osin varsin onnistunut. Naisen näkökulmasta oli myös varsin ilahduttavaa, että Samuilla pystyi liikkumaan vähemmissäkin vaatteissa ulkona ilman, että olisi joutunut painostavan tuijotuksen uhriksi. Siinä mielessä pidin Koh Samuista enemmän kuin esimerkiksi Langkawista.

Vaikka Thaimaa hurmasi minut monelta osin ja olisin valmis palaamaan maahan äkkilähdöllä jo tänä iltana, ei aikatauluissa ole tällä hetkellä tilaa tälle trooppiselle paratiisille. Sen sijaan olisi tarkoitus lähteä koluamaan ihan muita paikkoja näiden jäljellä olevien kuukausien aikana. Kenties vuoden loppuun mennessä seitsemän maan lisäksi listallani komeilee myös muutama hieman erikoisempi kohde.

Sitä ennen palataan kuitenkin kuvien muodossa vielä Koh Samuin saarelle, jonka jälkeen voisitte hieman valottaa, missäpäin maailmaa te olette elämänne aikana käyneet ja minne toivoisitte pääsevänne?

Löysin Koh Samuilta auringon

Viimeisen viikon ajan Malesian yleensä erinomainen sää on antanut odottaa itseään, joten päätimme mieheni kanssa lähteä etsimään aurinkoa muualta. Kuala Lumpurin betoniviidakko vaihtui eilen lennossa turkoosin veden ympäröimään Koh Samuin saareen, jossa jouduimme aviopuolisoni kanssa heti satamaan päästyämme ukkosrintaman uhreiksi. Kaatosateesta ja litimäristä sandaaleista huolimatta ehdin ensimmäisen illan aikana syödä yhden elämäni parhaista ruoka-annoksista koko vaihtovuoteni aikana, joten tulin siihen tulokseen, että tässä paikassa on ainakin syömäpuoli kohdallaan. Tämänpäiväisen skootteriajelun perusteella alan vähitellen päästä siihen lopputulemaan, että myös moni muu asia on tällä saarella enemmän kuin miellyttävää.

Thaimaa on ollut jo vuosia unelmieni matkakohde, jonne olen toivonut joskus pääseväni. Lukuisat matkailumainokset ovat värittäneet kuvaa Thaimaasta jonkinmoisena paratiisina maan päällä, joten odotukseni olivat kavunneet vuosien varrella suhteellisen korkealle. Kuulostaa ehkä jonkun korvaan suorastaan lystikkäältä, että olen rakennellut utukuvia näinkin tavanomaisesta kohteesta, jonne monet suomalaiset lipuvat vuolaina virtoina aina talvisaikaan. Voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että järkälemäisen suuret pilvilinnani eivät ole ainakaan vielä romahtaneet, vaikka kadun varrella törmääkin aina välillä turisteihin.

Vaikka olen viettänyt Koh Samuin saarella vasta yhden yön, voin jo nyt sanoa, että sieluni ja masuni voisivat oleilla täällä kauemminkin kuin seitsemän päivää. En ole koskaan rakastanut Malesian kulinaarisia elämyksiä johtuen ehkä liian suuresta chiliannostuksesta, joten olen suorastaan tyrmistynyt siitä, että pohjoisnaapurin ruokapöydästä löytyy tämmöisiä herkkuja. Eikä Mae Namin hiekkarannassakaan tietenkään mitään vikaa ole.