Citylenkkarit

Hurahdin sitten minäkin. Nimittäin tähän lenkkarimuotiin. Vähän ounastelin, että niin saattaisi tapahtua. Ihan jo siksikin, että olen nykyään äärimmäisen mukavuudenhaluinen ja lenkkarithan nyt tiedettävästi ovat – ainakin yleensä – mukavat jalassa.

Lenkkareiden yhdisteleminen tavallisiin arkiasuihin on sitten jo toinen juttu. Kulmani kurtistuivat pelkästä ajatuksesta, vaikka olin nähnyt kymmeniä kertoja lenkkareiden toimivan erinomaisesti yhteen esimerkiksi farkkujen kanssa. Silti epäilytti. Helsinki Coffee Festivaleilla bongasin jo niin paljon lenkkarityyliä, että ajatukseni alkoivat kääntyä myönteisiksi tämän trendin suhteen. Muutama kuukausi siihen meni kuitenkin.

Omat citylenkkarini, Niken Roshe Runit, löysin Zalandolta. Korkkasin kengät ensimmäisen kerran eilen. Näin jälkikäteen arvioituna oli todella kammottava ajatus lähteä huitelemaan kaupungille tällaisissa kengissä, kun räntää satoi vaakatasossa, mutta tulipahan koeajettua uudet popot. Meillähän ei ole kakkosasunnossamme lainkaan kokovartalopeiliä, joten minulla ei ollut kunnollista mielikuvaa siitä, miltä villakangastakin, vahahousujen, rennon collegepaidan ja lenkkareiden yhdistelmä näyttää ylläni. Luotin tuntumaan ja mieheni mielipiteeseen ja myöhemmin vilkaisin kokonaisuutta kaupassa olevasta peilistä ja kyllä vain, tykkäsin kovasti. Harmi vaan, että kameraan tallentuneet kuvat asukokonaisuudesta eivät menneet aivan nappiin aiemmin mainitun räntäsateen takia, mutta toisaalta, lenkkarityyliä tullaan varmasti näkemään vielä myöhemminkin.

Mutta niin. Mitä mieltä lenkkarityylistä?

Linkit mainoslinkkejä / Commercial links

rosherun1
rosherun9

Parkatakissa

Olen huomannut, että näin vanhemmiten minusta on tullut aiempaa mukavuudenhaluisempi. Suoranaisella kauhulla muistelen teinivuosia, jolloin kovemmillakin pakkasilla tuli pukeuduttua aivan miten sattuu. Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs koulun reippailupäivä, jolloin jäädytin itseni ulkona niin pahasti, että pelkäsin aivan tosissani varpaitteni puolesta. Äitini taivasteli tuolloin – ja varmaan pariin muuhunkin otteeseen – tyttärensä edesottamuksia, kun minä itku silmässä huusin, että mitä jos ne varpaat ihan oikeasti joudutaan vaikka amputoimaan. Koko episodista selvittiin lopulta kuitenkin säikähdyksellä.

Kerrasta en tietenkään oppinut. Palellutin itseni vielä useita kertoja uudestaan, vaikkakaan en yhtä pahasti kuin tuona viheliäisen epäonnisena koulupäivänä.

Onneksi ihminen viisastuu ikääntyessään. Ainakin suurin osa meistä. En ole koskaan ollut talven ylin ystävä, mutta nykyään tulemme toimeen ehkä hieman paremmin kuin teinivuosina. Tämän kolean vuodenajan kestää, kun opettelee pukeutumaan. Minun suurin ongelmani on ollut aina se, että olen todella herkkä kylmälle. Talvella paleltaa suurimman osan ajasta, vaikka olisi kuinka villanuttua ympärillä. Siksi tuntuikin suoranaiselta voitolta, kun löysin jo joitakin aikoja sitten Stadiumin alennusmyynneistä parkatakin, jonka alle ei tarvitse pakata kymmentä paitaa päällekkäin, jotta pysyy lämpimänä.

Näytän ehkä aavistuksen verran beigen sävyiseltä Michelin-ukolta, mutta ei se ole niin vakavaa. Pääasia, että tarkenee. Tämä on sitä mukavuudenhalua parhaimmillaan. Vähän kyllä jo haaveilen siitä, että nämä toppatakit saisi kohtaa heittää taas talvisäilöön ja ottaa kevätrotsit käyttöön. Samoja ajatuksia lienee muutamalla muullakin mielessä siellä ruutujen takana. Kevät tule jo.

Kamelia

Etsivä löytää vai miten se sanonta nyt meni? Kamelinvärinen villakangastakki on roikkunut haavelistallani jo joitakin aikoja, mutta täydellistä yksilöä ei ole tullut vastaan ahkerasta hakemisesta huolimatta. Olen sovittanut useita (joitakin jopa useamman kerran…), mutta mieleni ei ole ollut suopea yhdellekään niistä.

Ensimmäisen kerran katselin kamelin sävyisiä takkeja sillä silmällä jo viime talvena. Seuraavan kerran avasin silmäni syksyllä. Pitkän matkan kulkeneena olen monessa kohtaa hämmästellyt sitä, miksi tällaisen ikiklassikon löytäminen on voinut olla niin vaikeaa? Kenties olen ollut vain väärässä paikassa väärään aikaan. Kuluneen vuoden aikana olen toisaalta käynyt kaupoilla kiertelemässä melko harvoin, joten kenties etsintätyöni ei ole loppujen lopuksi ollut edes kovin intensiivistä. Tämä on ollut enemmänkin tällaista hapuilua, kristallinkirkkaalla päämäärällä höystettynä.

Mutta niin. Pari viikkoa sitten tärppäsi, kun sattumalta selailin Zalandon takkivalikoimaa. Löytämäni Benettonin villakangastakki ulottuu sopivasti reiden puoleenväliin ja on sävyltään juuri sopivan kameli. Materiaalilapun mukaan takissa on 60% villaa, joten tämäkin ominaisuus osui takissa kohdalleen. Aika täydellistä oikeastaan.

P.S. Kiitos vielä Lillille. Ilman apuasi arvuuttelisin varmaan vieläkin, minkä koon tästä takista ottaisin. Nettikaupasta tilaaminen voi olla välillä äärimmäisen haastavaa, huh. Onneksi joskus tarinoilla on kuitenkin onnellinen loppu.

1 2 3 50