Revittyä farkkua

Lämpömittarin lukemat ovat olleet minun makuuni hieman liian korkeissa lukemissa viime aikoina. Viikonloppuna asuntomme lämpötila kohosi parhaimmillaan reippaasti yli kolmenkymmenen asteen, mikä toisaalta saattaa olla seurausta siitäkin, että saman katon alla oleili kahden ihmisen sijaan viisi. Otsalla helmeilevistä hikipisaroista huolimatta kesä on aivan ihanaa aikaa. Välillä minusta tosin tuntuu, että tällä vuodenajalla on vähintään kaksi eri persoonaa. Kun aamulla herää, ei voi oikeastaan koskaan varmaksi sanoa, kumman persoonan kanssa joutuu tekemisiin.

Viikonloppuna suomalainen suvi näytti jälleen niitä parhaita puoliaan. Lauantaina tajusin, ettei tässä maailmassa ole oikeastaan mitään mukavampaa illanviettotapaa, kuin istua hyvässä seurassa yömyöhään Tammerkosken rannassa pelkässä hellemekossa. Tänä aamuna minua harmitti, että en ottanut illan aikana yhden yhtä kuvaa, mutta kenties ihan hyvä näin.

Ehkä tämä helle tai kesä on jollain tavalla pehmittänyt pääkoppani, sillä olen innostunut aivan ylettömästi revityistä farkuista, jotka eivät rehellisesti sanoen ole koskaan olleet ihan minun tyyliäni. Jostain syystä juuri nyt olen vallan hurmaantunut revittyjen farkkujen, pitsitopin ja mansikanpunaisten kynsien yhdistelmästä. Mitään muuta en oikeastaan haluaisi päälleni pukeakaan.

Välillä sitä herää aamuisin ja toivoo, että kesä voisi olla aina. Kunnes löytää jostain kaapin perukoilta lempivillapaitansa ja muistaa, että vaihtuvissa vuodenajoissa on tosiaan omat hyvät puolensa.



Jotain Mulberryltä

Tänään istuin kurkkukipuisena työpöytäni ääressä ja kurtistelin kulmiani haastateltavalleni, joka ei vastannut soittoihini. Unohdin kuitenkin kurkussani kutittelevan kaktuksen ja tavoittelemani henkilön sillä sekunnilla, kun tuttu postimies käveli toimitukseemme suunnattoman kokoisen paketin kanssa. Ulkoapäin valkoinen laatikko muistutti epäilyttävästi printteriä ja ehdin hetken verran jo miettiä, että oliko minulle lähetetty jotain ihan muuta, mitä olin odottanut saapuvaksi. Viikko sitten tein nimittäin tilauksen. Ensin tuote lojui tunnin verran ostoskorissa. Olin jo menossa nukkumaan, kun mies kysyi, vähän jo ärsyyntyneenä jahkailuuni, että pitäisikö se laukku nyt klikkailla sieltä maailmalta kotiin. Ja lopulta sitten teinkin niin. Ja niin 30 prosentin alennuksella varustettu kaunotar lähti matkustamaan kohti Suomea.

Ja nyt se on minun. Mulberry Medium Lily. Hurmaavassa Deer Brown sävyisessä ulkokuoressaan. Sen hankkiminen tuntui oikealta juuri nyt. Ensin valmistuin, sitten sain työpaikan ja lopulta pääsin myös neljännen vuosisadan kunnioitettavaan ikään. On ainakin muutama asia, josta tämä hankinta minua sitten vuosien päästä muistuttelee.

Vielä tähän päivään asti olin epävarma kokovalinnan suhteen. Alun perin nimittäin suunnittelin hankkivani Lilyn nimenomaan pienemmässä koossa, mutta muutaman unettoman yön jälkeen alkoi keskikokoinen Lily tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Kun sitten mies lopulta totesi, että olisi mukavaa, ettei hänen tarvitsisi jatkuvasti raahata minun romppeita mukanaan, päätin valita tien, jonka päästä löytyi tämä hieman isompi yksilö. Enkä voisi olla tyytyväisempi, sillä tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen.

Tuntuu hieman epätodelliselta, että tuo ikuisuuksien ajan haaveilemani laukku on nyt todella samassa huoneessa kanssani. Ja että se on ihan oikeasti minun. Harmi, että tämä kaunokainen ei istu nykyiseen työympäristööni kovinkaan hyvin, vaan joudun odottamaan sen käyttöönottoa vielä hetken verran. En kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä, että sotken tämän arteen jonkun juttukeikan yhteydessä lantaan tai muuhun ainekseen.


Vihreä menninkäinen

En tiedä missä ihmeessä ajatukseni oikein laukkasivat, kun ostin tuon vihreän villapaidan aiemmin tänä keväänä. Kenties ajattelin, että sulautuisin sen kanssa paremmin tänne pian vehreänä hehkuvan metsän keskelle. Tänne, missä usein löytää vanhoja latoja teiden varrelta, kun on matkalla töihin tai ruokakauppaan. Mutta totuushan on se, etten assimiloidu tähän ympäristöön kovinkaan erinomaisesti tämän näköisenä. Toisaalta se on hyväkin asia. Pelkään nimittäin joka kesä, että jonain aurinkoisena päivänä minua vastaan kävelee mökkitiellä tai marjametsässä karhu tai jokin muu järkälemäisen suuri petoeläin. Kyllä ne varmasti väistäisivät, jos tällaisen vihreän menninkäisen kanssa vastakkain vahingossa osuisivat.

Nyttemmin, kun asiaa oikein tarkasti tuumiskelen, niin taisin olla oikeastaan aika fiksu antaessani tämän villapaidan valloittaa sydämeni. Vaikka yleensä pidänkin vihreästä väristä lähinnä puiden oksilla.

1 2 3 4 5 50