Hirvikärpäsistä, sienimetsästä ja suppilovahverokeitosta

Eilen liedellä porisi varsinaista lähiruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Viime viikonloppuna saimme nimittäin mieheni ja äitini kanssa sienimetsästä ennätyssuuren saaliin, jonka käyttöä ei tarvinnut pähkäillä muutamaa minuuttia kauempaa.

Olen pennusta lähtien ollut jonkinlainen metsäsuomalainen: tykkään rypeä sammalikossa ja sujauttaa matkalla muutaman mustikan suuhun. On metsässä valitettavasti huonojakin puolia. Ensimmäisenä tulee lähinnä mieleen hirvikärpäset. Muistelen kauhulla erästä surullisen kuuluisaa juoksulenkkiä, kun sinnikäs ötökkä lensi mökkitiellä korvaani ja vasta muutaman minuutin kiljumisen ja pomppimisen jälkeen annoin mieheni kurkistaa korvakäytävääni. Luultavasti raukka pelästyi suloista sopraanoani siinä määrin, että päätti jättää minut rauhaan jos nyt ei iäksi niin ainakin tuoksi hetkeksi.

Knoppitietona muuten niille, jotka ovat eläneet sellaisessa harhaluulossa, että hirvikärpäset munivat ihmisen päähän. Kiitos Aamulehden, sain huojennuksekseni kuulla, ettei kyseinen ötökkä muni yhtään mihinkään, vaan ainoastaan imee verta isäntäeliöstä, jotta voi ruokkia jälkikasvuaan. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, joka minut valtasi kun luin jutun lehdestä. Huojennus. Helpotus. Tieto siitä, että en viikon päästä sienireissusta löydäkään päästäni hirvikärpäsklaania. Vuosien ennakkoluulot ropisivat tiehensä sillä sekunnilla.
Yhteen jo toiseenkin hyönteiseen tuli sienimetsällä valitettavasti törmättyä eivätkä kohtaamiset olleet Aamulehden artikkelista huolimatta kovinkaan mieluisia. En kuitenkaan antanut äänettömien vihollisten häiritä sienestämistä ja hyvä niin. Muuten olisin jäänyt paitsi erinomaisesta ruoasta, joka sienisaaliista syntyi.
Kuinka moni on tänä syksynä käynyt sienimetsällä? Löytyikö mitään?

Suppilovahverokeitto
1-2 sipulia silputtuna
1 rkl öljyä
1 l suppilovahveroita tai (4 dl pakastettuja)
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
2 dl kermaa
100 g sulatejuustoa tai tuorejuustoa
suolaa
pippuria
tuoretta persiljaa
Kuullota sipuli kattilassa kuumennetussa öljyssä. Lisää sienet ja kypsennä niitä hetken aikaa. Sekoita jauhot joukkoon. Lisää vesi ja murenna liemikuutiot. Keitä hiljalleen noin kymmenen minuuttia. Lisää kerma ja sulatejuusto ja keitä vielä 5 minuuttia. Heitä sekaan suola, pippuri ja persilja samalla kun keitto kypsyy.

Nami nami nami porkkanaa, sitä ei voi vastustaa

Tästä blogista on nyt huolestuttavaa vauhtia tulossa jonkinlainen reseptikirja, jossa kokki itse ei ole laittanut ruokaa, vaan toimii ainoastaan ohjeen välittäjänä, ruoan maistajana tai koristelijana. Hyvä minä.

Viime aikoina olen yrittänyt löytää jälleen sisäistä kokkiani. Innostusta olen hakenut ruokaohjelmista, joiden ääreessä tuppaan yleensä enemmänkin masentumaan taidottomuudestani kuin inspiroitumaan muiden annoksista. Epävarmuuteni keittiössä on oikeastaan vain kasvanut, kun olen seurannut Suomen Junior Master Chef -ohjelmaa, jossa lapset vääntävät kulinaarisia makuelämyksiä ilman minkäänlaista ohjekirjaa. Minä en osannut seitsemänvuotiaana tehdä keittiössä muuta kuin lämmittää maksalaatikon mikoaaltouunissa. Luultavasti jokainen ohjelmassa esiintyvistä lapsista osaa tehdä parempaa ruokaa kuin minä. 23 vuoden elämänkokemus ei yksinkertaisesti takaa sitä, että ihminen osaisi taikoa jääkaapin rippeistä viiden tähden illallisen. En kuitenkaan voi olla ihailematta näiden tenavien luovuutta. Minkälaista olisi olla noin hyvä vasta tuossa iässä? En osaa edes kuvitella.

Inspiraationi porkkanasosekeittoon ei lähtenyt liikkeelle televisiosta, vaan kilon porkkanapussista, jonka äitini lykkäsi minulle mukaan kotimatkalle Tampereelle. Keiton suutuntuma on samettisen pehmeä ja maku erittäin herkullinen. Ulkonäöllisesti mössö muistuttaa hiukan cheddarkastiketta.

Mainitsinko muuten, että muutin sunnnuntaina takaisin Tampereelle? Olen vihdoinkin kotona. Ehkä sisäinen kokkini löytyy, kun pääsen hääräilemään omaan keittiöön.

Tarvitset

1 kg porkkanoita

3 kpl keskikokoisia sipuleita
2 kpl kanaliemikuutiota
300 g sulatejuustoa (esimerkiksi Koskenlaskija)
Pippuria
Persiljaa koristeluun
Tee näin
Kuori ja paloittele sekä porkkanat että sipulit. Laita ne kattilaan, lisää vettä niin että porkkanat juuri ja juuri peittyvät.
Lisää kiehuvaan veteen kananliemikuutiot ja keitä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
Soseuta sauvasekoittimella porkkanat ja sipulit. Lisää sulatejuusto. Laita sosekattila uudelleen liedelle ja sekoita, kunnes juusto on sulanut keittoon.
Mikäli keitto on liian paksua, voit lisätä siihen hiukan vettä. Tee tämä kuitenkin vasta, kun olet heittänyt sulatejuuston sekaan, sillä keitto notkistuu juuston sulamisen jälkeen.
Koristele esimerkiksi kermalla ja persiljalla. Nam.

Alkuperäinen ohje: Kotikokki.

Syksyinen omppupiiras

Ilmassa on ollut jo jonkun aikaa melko syksyinen tuoksu. Tulevien kaatosateiden varalta ostin itselleni kumisaappaat, joiden kanssa olen tepastellut ulkona jo viikon päivät. Värikkäistä kumppareista huolimatta en voi sanoa odottavani viileitä ilmoja kovinkaan innokkaasti. Olen itse asiassa varma, että entisessä elämässäni olin kolibri tai jokin värikäs papukaija, joka viihtyi lämpimissä sademetsissä. Reinkarnaatiossa minulta jäi pois lintumainen olomuoto, mutta kaipuu lämpimään jäi.

On syksyssä tietenkin hyviäkin puolia: kerrospukeutuminen, maahan tippuneet omenat ja keltaisiksi värjäytyneet puunlehdet. Tämän postauksen tarkoitus hämärtyi tietenkin heti ensimmäisessä kappaleessa, jossa unohdin kokonaan mitä varten oikeastaan aloin edes kirjoittaa. Onneksi sentään otsikko muistuttaa minua siitä, mitä minun pitikään sanoa.

Tarkoituksenani oli siis jakaa teille resepti omenapiirakasta, jota en itse ole leiponut. Mieheni valmisti viikonloppuna omenapiirakan, jonka reseptin anoppi oli bongannut Kinuskikissan blogista. En ole suoraan sanottuna kovinkaan suuri omenapiirakan tai pullan ystävä, koska minut on traumatisoitu molempiin pienenä. Kaikki kaverini olivat lapsena kateellisia pullantuoksuisessa keittiössä häärivästä äidistäni enkä voi syyttää heitä: minun äitini nimittäin osaa tehdä pullaa paremmin kuin kukaan. Melko kauan samassa taloudessa eläneenä olen kuitenkin saanut lievät traumat korvapuusteista ja omenapiirakasta. En tajua miten isäni jaksaa yli kolmenkymmen avioliittovuoden jälkeen vielä mussuttaa korvapuusteja aamupalaksi. Minulle tuli raja vastaan jo 10-vuotiaana.

Pohja
4 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
¼ tl suolaa
150 g voita tai margariinia
½ dl vettä
Täyte 
1 kg omenoita
1 ½ dl fariinisokeria
3 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
¾ dl perunajauhoja
2 rkl sitruunamehua
Voiteluun
1 kananmuna
 Näin se tapahtuu
Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Paloittele joukkoon margariini. Nypi margariini ja jauhot sekaisin ja lisää joukkoon nopeasti sekoittaen vesi. Laita taikina jääkaappiin tunniksi.
Kuori omenat ja poista niistä kodat. Leikkaa lohkoiksi ja halkaise ne vielä kahtia. Sekoita omenoiden joukkoon fariini- ja vaniljasokeri, kaneli, perunajauhot ja sitruunamehu. Omasta kaapista puuttui h-hetkellä perunajauhot, joten käytimme niiden sijasta vehnäjauhoja.
Voitele piirakkavuoka. Kauli puolet taikinasta jauhotetulla pöydällä hieman vuoan pohjaa suuremmaksi levyksi. Nosta taikina vuokaan ja tasoittele reunat.
Kaada omenaseos vuokaan.
♥  Kauli loput taikinasta leivinpaperin päällä vuoan halkaisijan kokoiseksi levyksi. Halutessasi voit leikata levyyn aukkoja veitsellä tai kuvioida taikinakannen muoteilla.
♥  Kippaa taikinalevy leivinpaperin avulla vuoan päälle. Painele reunat kiinni pohjataikinaan ja asettele kuviot siististi. Voitele kansi kananmunalla.
♥  Paista piirakka 200 asteessa uunin alatasolla 60 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut hennosti väriä.
♥  Koristele tomusokerilla ja herkuttele piirakka esimerkiksi vaniljakastikkeen kera.

Muutaman vuoden tauon jälkeen omppupiirakka maistui aika hyvältä. Uskaltaisinpa melkein sanoa, että tämä taisi olla yksi parhaimmista, jonka olen koskaan syönyt. Mutta kyllä äiti osaa edelleen niitä korvapuusteja tehdä paremmin kuin kukaan. Omenapiirakassa mieheni taisi kuitenkin vetää pidemmän korren.

Kuinka monella heräsi ruokahalu?

1 2 3 4 5 14