Vuoden, kuukauden ja viikon ensimmäinen

Vuosi 2014 on lähtenyt liikkeelle uusien huonekalujen kokoamisohjeita hypistellen. Makuuhuoneeseen on ilmestynyt uusi tapetti ja eteisen seinä odottaa malttamattomana maalausurakkaa, jonka uhkasin suorittavani jo viime viikolla. Vanhaan kotiin oli ihana tulla takaisin, vaikka tähän paluuseen sisältyikin loputtoman paljon muuttolaatikoita, jotka olivat ehtineet pölyyntyä sukulaisten varastoissa jo vuoden päivät. Vinttikomerossamme möllöttää edelleen ainakin kaksi purkamatonta laatikkoa, jotka lupasin katsoa läpi eilen tai toissapäivänä. Siellä ylhäällä ne kuitenkin edelleen loikoilevat.

Koti on kokenut näiden muutaman viikon aikana pieniä muutoksia vanhaan ulkomuotoonsa. Suurin osa entisistä huonekaluista on luovutettu uusiin koteihin jonnekin Tampereelle ja niiden tilalle on hankittu sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat piskuiseen 40,5 neliön kokoiseen asuntoomme paremmin. Kunhan saan makuuhuoneeseen ostettua uuden päiväpeiton, niin voisin jopa harkita paljastavani pienestä kaksiostamme muutakin kuin pelkän seinän, jota lukijat ovat saaneet katsella asukuvien yhteydessä viimeiset kolme vuotta. Sitä odotellessa joudutte kuitenkin tyytymään tähän koruttomaan valkoiseen taustaan ja korruptiolahjana saadun liettualaisen lastenkirjakuvittajan teokseen, josta en myöskään paljasta kuin pelkät taulun karmit. Ja tarkennuksena kaikille: kyseinen luomus ja sen muutamat sukulaissielut, jotka asustelevat kodissamme, ovat virkamiesmiehelleni suunnattuja lahjuksia. En siis itse ole korruptoitunut. Ilmaisen lounaan otan kuitenkin tarjottaessa useimmiten vastaan. Ellei kotona ole tarjolla jotain parempaa.

Miten teidän vuotenne on lähtenyt käyntiin?

Sohva, joka ei kutistunut

Valkoinen sohva on koiraperheen painajainen. Meidän sohvastamme ei kuitenkaan löydy yhtäkään rapaista käpälän jälkeä. Tajusin viime viikolla pesutuvassa, että ainoa sohvamme vihollinen olen minä tahmatassuineni. Kolme päivää sohvan saapumisesta rouva perfektionisti hinkutti valkoisesta kankaata mikroskooppisen pientä tahraa pois. Ja tapahtui niin, että tarha ei lähtenytkään, vaan muuttui isoksi keltaiseksi läntiksi. Itkun sekaisin tuntein tajusin, että olin tietämättömänä taistellut paprikasipsin murusen kanssa. Onneksi päälliset ovat käännettävät.

Kuka neropatti on joskus väittänyt, että Ikean Ektorpin irtopäälliset kutistuvat merkittävästi pesukoneessa? Valistin itseäni kaiken maailman keskustelupalstoilla ja olin varma, että päälliset pienentyvät nukkekotikokoon. Toisin kävi.

Irtopäälliset kannattaa sulloa sohvan päälle kosteina heti pesun jälkeen. Mielestäni on hiukan liioiteltua väittää, etteivät päälliset sovi sohvaan pesun jälkeen. Minä väitän, että irtopäälliset kestävät konepesua ja silitystä. Nimimerkillä ”pesin päälliset 60 asteessa ja pakotin mieheni vielä silittämään pahimmat rypyt suoriksi.” Hei sinä, jonka päälliset kutistuivat pesussa: tee reklamaatio Ikeaan virheellisistä päällisistä tai opettele käyttämään pesukonetta.

Sohvamme on nyt puhtaanvalkoinen. En kuitenkaan usko, että Ektorpimme näytttää enää koskaan samalta kuin ostohetkellä. Päälliset ovat ryppyiset silityksestä huolimatta. Tässä vaiheessa toivoisin omistavani Tvins.comissa mainostetun Toby Steamerin, joka lupaa poistaa rypyt ja hajut kankaista pelkän höyryn avulla. Olen kuunnellut tätä höyrypropagandaa muutaman tunnin viikossa samalla, kun olen päntännyt tenttikirjoja. Olen vakuuttunut sen tehosta. Uskoani ei ole horjuttanut edes hotellissa työskennellyt lankoni, joka kertoi Tobyn silittävän huonommin kuin maailman paskin silitysrauta. Jos et ole tuotteeseen täysin tyytyväinen, sinulla 30 päivän palautusoikeus. Kuluttajan on hyvä tietää oikeutensa.

Kaikesta huolimatta olen edelleen tyytyväinen sohvaamme. Ektorp on löhöilijän keidas, laiskottelijan paras ystävä ja porsastelijallekin hyvin armollinen. Lisäksi edullinen hinta on opiskelijalle kohtuullinen.

Mukavuuslaitos

Keskiviikkona havahduin kauhistelemaan vessaamme. Kriisin paikka oli käsillä, kun tajusin, että perjantaina kotiimme saapuu eräs erityinen vieras eikä meillä ole mattoa mukavuuslaitoksessamme. Mitä olisikaan oma bajamajamme ilman karvamattoa!

Ratkaisun ainekset löytyivät Ikeasta. Kymmenen euron valkoinen matto raikastaa pientä koppia kuin keväinen aurinko pitkänaamaisia jalankulkijoita. Kehrään tyytyväisyydestä, kun upotan varpaani pehmoiseen kankaanpalaseen lattialla.

Tajusin Ikeassa, että sisustusohjelmat ovat loppujen lopuksi vaarallisia ja voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jopa perheriidan. Inno, Pientä pintaremonttia ja Tila luovat tarpeita. Kun katselee remontoituja koteja, niin jossain vaiheessa se oma rakas lipastonrähjä alkaa näyttää kauhtuneelta ja ankealta. Mattojen reunoissa alkaa nähdä rispaantumia, vaikka niitä ei siellä todellisuudessa olisikaan.

Mikäli olisin varoissani, niin Ikeasta olisi lähtenyt mukaani paljon muuta kuin pelkkä kymmenen euron vessanmatto. Keksin muun muassa, että me tarvitsemme häräntaljan, uuden lampun ja herätyskellon. Jälkikäteen myönsin itselleni, että näille kyseisille tavaroille ei ole oikeasti edes tarvetta.

Mutta mitä olisikaan Ikea-reissu ilman pienen pientä hairahdusta? Myönnän, että toteutin pienimuotoisen heräteostoksen, kun ostin viidelläkymmenellä sentillä beigen ruukun, joka sai kaverikseen 3,95 euron arvoisen tuntemattoman kasvin. Latinalaiselta nimeltään Himalaya Callisia ei vastannut ahkeran googlettelun jälkeen kutsuihin ja päädyimme kutsumaan häntä tuttavallisemmin Herra Kasviksi. Vihreä Herra löysi tarpeellisuutensa, kun hän päätyi yllättävään paikkaan ihastuttamaan silmiämme:

Hän sopii täydellisesti wc-pöntön kaveriksi metallisen roskiksen päälle. Tätäkään nerokasta ideaa en olisi keksinyt ilman Aleksi Sariolaa, joka juontaa Pientä pintaremonttia -ohjelmaa. Sisustusohjelmat, mitä tekisinkään ilman teitä! Seuraavaksi hankin kylpyhuoneeseemme tuoksukynttilöitä ja bambukoreja.

1 2 3 4 8