Itsetehdyt joulukortit

En muista, että olisin kotoa muutettuani askarrellut yhtenäkään jouluna kortteja omin kätösin. Tänä vuonna päätin yllättää itseni. Tykkään kaikenlaisesta väkertelystä ja olen aina ollut hyvä esimerkiksi piirtämisessä, maalaamisessa ja sen sellaisessa. Joskus lapsena olin jopa kuvataidekoulussa. Muistan tosin vieläkin hyvin elävästi, että inhosin tuota harrastusta ja mummini joutui useimmiten väkisin raahaamaan minut tunneille. Ei sillä, ettenkö olisi ollut innostunut käsillä tekemisestä. Minua yksinkertaisesti ärsytti, kun tunneilla sai tehdä liian vähän. Jatkuvasti oli jotain raivostuttavia taukoja, muut remusivat ja keskittyivät aivan muihin asioihin kuin oppimiseen ja tekemiseen. Päällimmäisenä kuvataidekoulusta jäivätkin mieleen taukohuoneen siniset ja punaiset ilmapatjat, joiden päällä piti käydä pomppimassa ylimääräiset energiat taivaan tuuliin, jotta jaksaisi keskittyä savitöihin. Luulen, että keskittymiskykyni olisi ollut jopa parempi ilman tuota pomppimista. Savityöni olisivat nekin olleet varmasti ainakin kymmenen kertaa hurmaavampia.

131215_5131215_3

On kuitenkin todettava, etteivät nämä minun tehtailemani kortit vaatineet kovin suuria ponnisteluja. Loppujen lopuksi kyse oli lähinnä paperin liimaamisesta. Suurin panostus oli materiaalien hankinta, joka vaatii yllättävän paljon aivotyötä. En tietenkään osannut heti sanoa minkälaiset kortit haluan tehdä, joten Sinooperissa vierähti tovi ennen kuin sain edes päätettyä, minkä värinen pohja korteille tulee. Meno muuttui aina vaan hankalammaksi, kun piti tehdä lisää valintoja. Jossain vaiheessa katseeni skannasi 80 sentin valmiita kortteja, kun en kerta kaikkiaan saanut päätettyä, pitäisikö ottaa joulupukkeja vai eläinaiheisia askartelukuvioita – enkeleitäkin olisi ollut tarjolla.

Sain lopulta ravistettua mielestäni ajatukset valmiista korteista. Olin kuitenkin jo alkuviikosta päättänyt (ja uhonnut), että tänä vuonna teen kortit itse. Pääsin kaupasta ulos kantamusteni kanssa, vieläpä aivan järjissäni.

Kotona huomasin, että korttipohjia on liian vähän ja että liima ei liimaa, mutta mitäpä tuosta. Nämä ovat näitä elämän mitättömän pieniä kompastuskiviä. Lauantai-iltana aloittelin mielessäni jopa pientä saivartelupuhetta Sinooperin myyjälle, joka väitti, että puikkoliima sopii hyvin paperin liimaamiseen. Ikäväkseni kuitenkin huomasin, että jos paperissa on glitteriä, ei puikkoliiman pito meinaa riittää. Kuvittelin jo mielessäni tilanteen, kuinka kaunis, huolella ja rakkaudella kyhätty korttini matkaa ensi viikolla jonkun sukulaisen tai ystäväni tykö. Jännittyneenä kortin saaja repii kuoren auki  ja mitä hän sieltä löytää: kaikista krumeluureista riisuuntuneen kortin, josta ovat pudonneet niin hyvän joulun toivotukset kuin askartelukuviotkin.

131215_6131215_7

2 Comments

  1. LauraL December 14, 2015 20:42

    Mä en luota enää liimaan ollenkaan. Käytän askartelussa sellasia liimapisteitä tai kakspuolista liimateippiä. Tulee siistimpää jälkeä, on helpompaa eikä tarvi odotella kuivumista.

    Reply
    • Niina December 15, 2015 09:35

      Pitää ensi vuonna miettiä itsekin asiaa vähän uudelleen, jos päädyn tekemään kortit taas itse. Sen verran oli tuon liiman kanssa ongelmia. :’D

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *