Kolmen ruokalajin illallinen

Keskiviikkoiltana pieni kaksiomme täyttyi oivallisista tuoksuista. Kylmäsavulohi-ruisnapit, broileri-kookosramen ja Daim-palat valmistuivat mutkattomasti, ja esillepanon jälkeen hävisivät nälkäisiin suihin niin sukkelasti, että sain hädin tuskin tallennettua niistä muistoa kameralleni.

Ruoanlaitto on ihanaa. Etenkin silloin, kun sitä tekee kivassa porukassa. Kun olan yli tiirailee useampi silmäpari, käy hieman harvemmin myös niin, että liedellä porisevasta keitoksesta jää puuttumaan jotain olennaista. Yksin puuhaillessani luen nimittäin hieman huolimattomasti keittokirjaa. Siinä vaiheessa, kun muffinssit jo paistuvat uunin lämmössä, on liian myöhäistä huomata unohtaneensa lisätä taikinaan sokeria. Vaikka olen yrittänyt opetella jo vuosikausia kokkaamaan rennommalla otteella, on sen kultaisen keskitien löytäminen yllättävän vaikeaa. Jos heittäydyn liian ryhdittömäksi, sokeripussi saattaa tosiaan jäädä avaamattomana pöydälle. Turha hifistely ja stressaaminen vie taasen ilon koko touhulta. Haaveilen siitä, että jossain vaiheessa elämää osaisin tehdä ruokaa ilman keittokirjaa ja että tämän omaehtoisen kokkaamisen lopputuloksena saisin aikaiseksi muutakin kuin ylettömän sotkun keittiöön. Haaveilen siitä, että tietäisin mitkä maut sopivat yhteen, ja miten hieman epäonnistuneen aterian pystyisi pelastamaan jollain taikatempulla, vaikka ruoka seisoisikin jo lautasella.

Ruoka luonnollisesti herättää suuria tunteita. Tulee mieleen muistoja sieltä ja täältä. Keskiviikkoillan pääruoka oli mukaelma Me Naiset-lehden numerossa kuusi esitellystä reseptistä. Ja se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellistä. Pystyin melkein tuntemaan pienten hiekanmurusten kutittelevan jalkojeni alla. Viimeksi söin broileri-kookosramenia hieman toisenlaisissa olosuhteissa. Jossain rähjäisessä katuruokalassa Kaakkois-Aasiassa. Malesiassa ja varmaan muutamassa muussakin paikassa. Vaikka puitteet ovat täällä hieman erilaiset, vei keitoksen maku suoralta kädeltä minut matkalle maailmalle. Punainen chilikin poltteli kielen päällä yhtä uskottavasti kuin sen olisi heittänyt keitokseen aasialainen kokki, jonka mielestä liian tulista ruokaa ei olekaan.

Hyvä ruoka ja hyvät ihmiset tekevät illasta onnistuneen. Näin se vain on.

safka1

FacebookTwitterPinterest

2 Comments

  1. Blond Kitchen February 22, 2014 12:53

    Inspiroiva ohje ja upeat kuvat! Ramen lämmittää tällä säällä mukavasti!

    Reply
    • Niina February 22, 2014 13:23

      Kiitos hurjasti! :) Vähän kieltämättä nousi hiki pintaan keittoa lusikoidessa. :D

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *