Löysin Koh Samuilta auringon

Viimeisen viikon ajan Malesian yleensä erinomainen sää on antanut odottaa itseään, joten päätimme mieheni kanssa lähteä etsimään aurinkoa muualta. Kuala Lumpurin betoniviidakko vaihtui eilen lennossa turkoosin veden ympäröimään Koh Samuin saareen, jossa jouduimme aviopuolisoni kanssa heti satamaan päästyämme ukkosrintaman uhreiksi. Kaatosateesta ja litimäristä sandaaleista huolimatta ehdin ensimmäisen illan aikana syödä yhden elämäni parhaista ruoka-annoksista koko vaihtovuoteni aikana, joten tulin siihen tulokseen, että tässä paikassa on ainakin syömäpuoli kohdallaan. Tämänpäiväisen skootteriajelun perusteella alan vähitellen päästä siihen lopputulemaan, että myös moni muu asia on tällä saarella enemmän kuin miellyttävää.

Thaimaa on ollut jo vuosia unelmieni matkakohde, jonne olen toivonut joskus pääseväni. Lukuisat matkailumainokset ovat värittäneet kuvaa Thaimaasta jonkinmoisena paratiisina maan päällä, joten odotukseni olivat kavunneet vuosien varrella suhteellisen korkealle. Kuulostaa ehkä jonkun korvaan suorastaan lystikkäältä, että olen rakennellut utukuvia näinkin tavanomaisesta kohteesta, jonne monet suomalaiset lipuvat vuolaina virtoina aina talvisaikaan. Voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että järkälemäisen suuret pilvilinnani eivät ole ainakaan vielä romahtaneet, vaikka kadun varrella törmääkin aina välillä turisteihin.

Vaikka olen viettänyt Koh Samuin saarella vasta yhden yön, voin jo nyt sanoa, että sieluni ja masuni voisivat oleilla täällä kauemminkin kuin seitsemän päivää. En ole koskaan rakastanut Malesian kulinaarisia elämyksiä johtuen ehkä liian suuresta chiliannostuksesta, joten olen suorastaan tyrmistynyt siitä, että pohjoisnaapurin ruokapöydästä löytyy tämmöisiä herkkuja. Eikä Mae Namin hiekkarannassakaan tietenkään mitään vikaa ole.

2 Comments

  1. Anonymous September 13, 2013 22:48

    Hassua kyllä miten monien tapa leimata jokin paikka turistikohteeksi samalla hävittää sen kauneuden ko. ihmisten silmissä! Ikään kuin maisemien ihasteluun tai arvostamiseen vaadittaisiin luonnon koskemattomuutta tai sen “erikoisuutta” turistien keskuudessa. Mietin vain asiaa esim tänään istuessani bussissa: asun tällä hetkellä Sveitsissä ja ihmettelen suuresti, eivätkö ihmiset täällä tiedosta ympärillä olevaa kauneutta! Olen varma, että itse en ikinä kyllästyisi noihin vuoriin, jotka ilmestyvät näkökenttään vähän väliä :)

    Reply
    • Niina September 17, 2013 04:06

      Olen tismalleen samaa mieltä! Kyllähän sitä paitsi ihmisen jäljet tuntuvat näkyvän vähän joka puolella ja niitä täysin koskemattomia paikkoja on yhä hankalampi enää löytää. Sinänsä en kuitenkaan ymmärrä, miksi niitä erikoisempia tai tavanomaisempia paikkoja pitäisi arvottaa jotenkin eritavalla. Eivätkö ne voi olla ihan yhtä hienoja tai kauniita?

      Ehkä harmillisinta tietenkin on sitten se, että turistit tai paikalliset eivät arvosta luontoa kovinkaan paljon. Kauniita maisemia pidetään ehkä vähän itsestäänselvyyksinä jopa. Esimerkiksi Langkawilla malesialaiset turistit heittelivät roskia luontoon, vaikka vieressä oli kyltti joka kieltää kaikenlaisen roskaamisen. Hämmästyttää tuollainen piittaamattomuus.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *