Nyt loppuu itsensä sättiminen

Joskus on todella tyhmää olla nainen. Saatan jonain vähän huonompana päivänä murahtaa inhoten itselleni peilin edessä. Sättiä englannin läksyjä tehdessäni itseäni paukopääksi tai moittia miestäni siitä, että hän kuvaa minua sellaisesta kulmasta, joka saa minut näyttämään pullukalta. Tokihan minä tiedän, että en ole lihava, ruma tai tyhmä. Mutta siitä huolimatta saatan ajatella tai sanoa jotain tällaista ääneen. Yleensä lähinnä omassa seurassani, etenkin niinä aamuina, kun tummat silmänaluset tuntuvat jatkuvan nenänpieliin asti ja otsaan on ilmestynyt yön aikana muhkea finninalku.

Kenties meille naisille itsensä mollaaminen on jollain tavalla hyvin luonteva ilmaisumuoto. Sillä haetaan huomiota, kalastellaan kehuja tai sitten sitä tehdään ihan muuten vaan, koska melkein kaikkihan muutenkin puhuvat hieman moittivaan sävyyn omasta olomuodostaan. Omassa elämässäni etenkin tästä ulkonäköön kohdistuvasta sättimisestä on tullut ikävänpuoleinen tapa. Sanat tipahtelevat suustani ikään kuin automaattisesti, vaikka en todellisuudessa edes tarkoittaisi niillä mitään sen kummempaa. Kenties tapa juontaa juurensa jostain varhaisten teinivuosien huonosta itsetunnosta, tiedä tuosta sitten, mutta sitkeästä tottumuksesta on yllättävän vaikeaa päästä eroon. Ei sillä, että olisin nousujohteisella tarmolla koskaan yrittänytkään. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että tälle asialle on tultava muutos. Minua sapettaa muutenkin suunnattomasti kaikki naiset, jotka haukkuvat itseään jatkuvasti ja kaikkien seurassa. Hirvittävän noloa ja typerää. En halua olla enää sellainen.

Vaikka omien sanailujeni kuunteluetäisyydelle ei normaalisti osu kuin perheen miespuolinen vahvistuksemme, on hän joutunut viimeisten seitsemän vuoden aikana kuuntelemaan rouvan satunnaista taivastelua aivan liian paljon. Mikäli en tee loppua harrastukselleni, saatan jonain päivänä uskoa, kun tiskivedet roiskahtavat vahingossa päälleni ja poltan pannukakun uunissa, että minä todella olen imbesilli, näytän suohirviöltä ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan vuosien varrella tullut sanottua. Ei ole enää mitään syytä puhua itselleen tähän sävyyn. Olen nyt vastaanottanut elämänmittaisen haasteen. Olkoon tämä eräänlainen ihmiskoe, jonka virallisina valvojina saavat toimia minun lisäkseni myös muut ihmiset. Tutut ja tuntemattomat. Jos koskaan kuulette minun jupisevan esimerkiksi viereisessä pukukopissa jonkinlaista hölynpölyä selluliitista tai valittavan jonkin juottolan vessassa räjähtänyttä olemustani, niin saatte vapaasti tulla ravistamaan minua olkapäistä ja sanoa “Niina sinä lupasit”.

Tästä päivästä lähtien en enää soimaa itseäni. Paitsi tietenkin sellaisissa tapauksissa, joissa teen oikeasti jotain poikkeuksellisen idioottimaista. Sellaista, jolloin tarvitsen henkisen selkäsaunan ihan omasta takaa.

Haluaisiko joku muu ottaa haasteen vastaan?

21 Comments

  1. Kissis March 22, 2014 22:07

    En minä kai syyllisty ihan hirveän usein itseni sättimiseen…siis ainakaan ääneen! Jos mietin, että olen nyt kyllä vähän lihonut, niin sitten elän taas hieman kurinalaisemmin. ;) Eli toisin sanoen teen asian eteen jotain sen valittamisen sijaan.

    Mutta IHANAT NOI FARKUT!!! Ja paita, tosin haluan tuosta sellaisen Purmes-version, kissoja! ;)

    Reply
    • Kissis March 22, 2014 23:03

      Tarkoitan siis tätä: http://www.batoko.com/collections/clothes-tees/products/purmes-tee-white

      :D

      Reply
    • Niina March 23, 2014 09:53

      Se on hyvä. Tuntuu siltä, että hirvittävän monet naiset haukkuvat itseään. Sitä kuulee punttisalin pukuhuoneessa, baarin vessassa ja huoh, mä en jaksa. Ihan tyhmää.

      No voi kiitos! Nyt pääsin oikein vauhtiin noiden poikkisfarkkujen kanssa, vaikka aiemmin en oikein tiennyt, että miten päin niissä olisi. Mutta noihan on tosi mukavat. Eikä puristakaan mistään. :D

      Hahaa, näyttääpä erinomaisen kivalta toi kissaversio! Sopis sulle. ;)

      Reply
  2. Suski March 23, 2014 09:37

    Hyvä kirjotus. Oon miettiny samoja asioita. Lähen mukaan haasteeseen! :D

    Reply
    • Niina March 23, 2014 09:54

      Kiitti Suski! Ja jes, haluan innostaa kaikki naisia pääsemään eroon tästä tavasta! :)

      Reply
  3. Sirpale March 23, 2014 09:47

    Mukana ollaan, tämä sama huono tapa on myös täällä!

    Reply
    • Niina March 23, 2014 10:04

      Mutta onneksi huonoistakin tavoista voi päästä eroon, kun vaan tarpeeksi tahtoa löytyy. Ja meiltähän löytyy. ;)

      Reply
  4. Senja March 23, 2014 12:09

    haaste vastaanotettu! ihana teksti, kolahti. ja voi että sinä oletkin KAUNIS nainen!

    Reply
  5. Suvi March 23, 2014 15:53

    WORD.

    Voisi itsekin koittaa olla itselleen ja silmäpusseilleen armollisempi. Noin, nyt kun tuokin silmäpussikommentti on saatu alta pois, on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. ;)

    Reply
    • Niina March 23, 2014 20:44

      No niin, eli tämän päivän jälkeen ei enää narinaa silmäpusseista. ;)

      Reply
  6. Maarit March 23, 2014 18:30

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Täyttä asiaa, ja mukana ollaan haasteessa :)

    Onneksi itsensä sättiminen on vähentynyt vuosien karttuessa, mutta huonoina päivinä itsekritiikki lisääntyy huimasti ja aivan turhaan. Haluan oppia antamaan itselleni rakentavaa palautetta sen sijaan, että hoen mielessäni, kuinka idiootti olen. Ja ennen kaikkea haluan oppia kehumaan itseäni spontaanisti. Jopa aamuisin juuri herättyäni ja seistessäni peilin edessä :)

    Reply
    • Niina March 23, 2014 21:06

      Kiitos Maarit! Kiva, että tartut haasteeseen. :)

      Kyllä tässä vanhemmiten sitä osaa olla jo vähän armollisempi itselleen, mutta liian usein niissä omissa sanoissa kaikuu sellainen negatiivinen sävy. Ja ihan syyttä. Ja en olisi paremmin voinut ilmaista asiaa, eli juuri kuten sanoit: pitäisi oppia antamaan itselleen rakentavaa palautetta.

      Onneksi tapojaan voi sentään muuttaa ja vanhakin koira oppii uusia temppuja. Tietenkin omista maneereistaan voi olla hankala päästä eroon (tänään taas meinasin lipsauttaa jonkin negatiivisen kommentin itsestäni, mutta sitten muistinkin, että ei näin). Mutta mutta, kyllä se tästä. :D

      Reply
  7. Laapa March 23, 2014 21:39

    Minäpä olen samaa opetellut.
    Mies aina sanoo mulle, että ‘älä hauku mun vaimoa!’ jos alan sen kuullen kritisoida itseäni. Ei oikein tykkää sellaisesta :) vaikka täytyy sanoa, että tämä mun ihmeellinen kehoni on tässä viime kuukausina venynyt sellaisiin suorituksiin, etten kyllä muista koska olisin siitä negatiivista puhunut. Ihmetellyt vaan miten hienosti olen luotu.
    Ehkä välillä joskin jotain kurjuuksia ajatellut, vaikka niinä turvotuspäivinä, mutta en juuri ääneen sanonut. Ei kai sitä nyt voi, kun toinen on niin kovasti uutta elämää luonut :)

    Reply
    • Niina March 24, 2014 00:26

      Juu, ei meilläkään tykkää. :D

      Ihmiskeho on kyllä kieltämättä ihmeellinen. En jotenkin osaa edes kuvitella fiiliksiäsi. Tai siis tavallaan jotenkin voin kuvitella, mutta en kuitenkaan. Ehkä joskus sitten. :)

      Reply
  8. betseda March 24, 2014 16:20

    Aikamoisen haasteen heitit kehiin, mutta todellakin aiheellisen sellaisen! Itse kuulun myös niihin, jotka ovat tämän “rakkaan harrastuksen” kanssa viettäneet tuhottoman paljon aikaa. Vielä kun keksisi sen oman tavan käsitellä tätä ongelmaa ja osaisi vain yksinkertaisesti päästää irti niin ois aika kova sana :)

    Reply
    • betseda March 24, 2014 16:24

      Niin ja komppaan myös Senjaa, harvinaisen kaunis nainen kuvissa! :)

      Reply
    • Niina March 24, 2014 16:39

      Eihän ihminen tietenkään yhdessä yössä muutu, mutta kyllähän omaan käytökseensä jos johonkin voi vaikuttaa. Pienin askelin siis kohti positiivisempaa ajatusmallia kohti!

      Ja voi kiitos nyt..olette kyllä aikamoisia ihanuuksia. :) <3

      Reply
  9. Ansku March 27, 2014 21:37

    Nappaan haasteen vastaa sitten kun se tuntuu ajankohtaiselta. Tällä hetkellä itseni sättiminen tuntuu vielä ihan hyvältä :D

    Reply
    • Niina March 27, 2014 22:07

      Heh, no kaipa sitä voi hyvälläkin tavalla itseään sättiä ja potkia eteenpäin. ;)

      Reply
    • Ansku March 29, 2014 21:16

      Pieni läksytys päivässä piristää :D

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *