Puoliso työkaverina

Joitakin aikoja sitten kirjoittelin täällä blogin puolella työpaikallani tapahtuvista muutoksista. Tällä viikolla, miljoonien käänteiden jälkeen esimieheni nimittäin poistui talon palveluksesta. Kaikenlaista epävarmuutta on kestänyt nyt pari kuukautta ja olen ollut ja olen edelleen melko ahdistunut ja uupunut näistä lyhyellä varoitusajalla tapahtuneista käänteistä, joihin en tietenkään osannut millään tavalla varautua. Tällä viikolla sain uuden työkaverin toimitukseen. Niin, ja tämä uusi kollegani on siis minun aviomieheni.

En ole koskaan edes ajatellut millaista olisi tehdä töitä oman puolison kanssa. Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että tällainen järjestely johtaa jossain vaiheessa väistämättä avioeroon. Kieltämättä olen itsekin pohtinut, tekeekö tämä hallaa suhteellemme, mutta jotenkin olen nyt päätynyt pohdinnoissani jonkinlaiseen sielun ja mielen tasapainoon. Olemme mieheni kanssa kuin paita ja peppu, niin hirvittävän erilaisia, mutta kuitenkin aivan samanlaisia. Saattaisin jopa hämmästyä sitä, jos tämän matkan varrella ilmenisi jotain ylitsepääsemättömiä ongelmia. Olemme selvinneet niin monesta asiasta yhdessä näiden kahdeksan vuoden aikana, miksi emme tästä?

On mahdotonta sanoa etukäteen, miten hankalaa tai helppoa yhdessä työskenteleminen on. Joillekin pariskunnille se sopii, toisille ei. Minusta on sinänsä hassua, että niin monet epäilevät homman mielekkyyttä, vaikka heillä ei ole lainkaan käsitystä siitä, minkälainen parivaljakko minä ja mieheni olemme. He sanovat, etteivät koskaan haluaisi olla samassa työpaikassa puolisonsa kanssa.

Ei tämä varmastikaan mikään ihannetilanne ole. Elämä on lopulta kuitenkin niin lyhyt, ettei sitä kannata tuhlata murehtien, peläten ja olosuhteita syytellen. Parempi vain sopeutua ja katsoa, miten asiat sujuvat. Olen ehkä hullu, naiivi ja vähän tyhmäkin, mutta haluan järjestää asiat niin, että homma toimii mahdollisimman sujuvasti. Niin, että lehti säilyy ja me olemme sekä pariskuntana että yksilöinä onnellisia.

Ehkä eniten olen huolissani siitä, miten vapaa-aika ja työ saadaan erotettua toisistaan. Vaikka ei sillä, minähän en ole jauhanut viimeisten kuukausien aikana oikeastaan mistään muusta kuin työstä työn perään, joten nythän minuun ei enää tarvitse, koska mieheni tietää itse, mitä työpaikalla tapahtuu. Nyt ei ole mitään syytä juurta jaksaen selostaa kaikkea päivän aikana sattuneita idioottimaisuuksia miehelleni, vaan voimme puhua kotona jostain aivan muista asioista.

Jos jokin asia harmittaa, niin se, että oma pieni selviytymistaisteluni yksiössäni päättyi nyt tähän, hyvästi yksinäiset arki-illat ja niin edelleen. Onneksi ehdin edes hetken verran etsiä itseäni. Jo lyhyessä ajassa sain nimittäin varmuuden siitä, että minä selviän mainiosti itseksenikin. En tiedä, missä vaiheessa näiden vuosien aikana aloin epäillä tällaista asiaa.

14 Comments

  1. Laapa October 5, 2014 19:15

    Näytät onnelliselta! Ja minä ainakin voisin kuvitella jopa nauttivani, jos puoliso olisi samassa työpaikassa. Olemme hyvä tiimi :) ja se jos joku on meitä aina määrittänyt. Tsemppiä siis, minäkin tässä naiviudessani uskon että pärjäätte varmasti ja mainiosti!

    Reply
    • Niina October 5, 2014 21:39

      Voi kiitos, juuri nyt tuntuukin aika onnelliselta. :) Sama meillä, tässä työssä on myös valtavasti etua siitä, että meillä on aivan erilaiset taustat ja osaamisalueet, eli siinä mielessä ainakin täydennetään ihan hyvin toisiamme. :)

      Kiitos, kerron kyllä tässä seuraavan vuoden aikana miten tällainen järjestely sujuu. ;)

      Reply
  2. annieveliina October 5, 2014 20:57

    Mielenkiintoista :) Uskon kyllä, että selviätte tuosta ilman sen suurempaa. Alku on varmasti vaan vähän “outoa” välillä :D

    Reply
    • Niina October 5, 2014 21:41

      No sitä juuri! Outoahan tämä vähän on. Menee varmaan hetki tottua siihen, että toimituksen toisessa huoneessa istuukin oma ukko. xD

      Reply
  3. Reetta October 5, 2014 21:39

    Kauniita kuvia sinusta! Onhan tuo tietenkin haasteellinen tilanne, mutta itse voisin ainakin kuvitella tekeväni töitä puolisoni kanssa. Joten uskon, että pärjäätte hienosti! :)

    Reply
    • Niina October 5, 2014 21:43

      Kiitos Reetta! Tavallaan hauskaa päästä tämmöinenkin kokemaan, vaikka en aivan tähän ollutkaan varautunut. Eikä tässä oikein auta muu kuin tulla toimeen. En tosin näe mitään syytä siihen, miksi emme tulisi. :)

      Reply
  4. Piia October 6, 2014 15:59

    Suhtautumisestahan se on paljolti kiinni kuinka alkuun pääsee ja itse tiedätte miten jaksatte! :) Voi tehdä hyvääkin jos et koe tarvetta jauhaa työasioita vapaa-ajalla ja jottei työnteko ihan käsistä lähtisi, voi peräti tehdä hyvää olla puhumatta työasioista vapaa-ajalla?

    Reply
    • Niina October 6, 2014 19:37

      Varmasti asenne kantaa jo pitkälle. Jännittävää nyt nähdä, miten asiat lähtevät rullaamaan, ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt ihan hyvin ja kohta on ensimmäinen lehtikin yhteistuumin saatu maailmalle. :D

      Reply
  5. LauraL October 6, 2014 18:56

    Olen nyt neljä vuotta tehnyt puolisoni kanssa töitä, alkuun se oli helppoa ja kivaakin. Onhan se vieläkin, tunnemme toisemme hyvin, toimimme hyvin työparina, meillä on ihan oma rytmi. Mutta ei niiltä riidoiltakaan ole vältytty, toisinaan toisen naama ärsyttää suunnattomasti ja sitä toivoisi työskentelevänsä jossain muualla. Ehkä eniten ärsytystä on aiheuttanut pitkät päivät, se että on toisen kanssa 24/7, ettei ole omaa aikaa. Onhan tässä puolensa (hyviä ehkä enemmän), luulen kuitenkin ettei me ainakaan tulla näin työskentelemään eläkkeelle asti, itsellä kun on myös alanvaihto käynyt mielessä. Eikä ainakaan etukäteen kannata panikoida ja pelätä. Katsoo ja kuulostelee rauhassa, kyllä se siitä lutviutuu :)

    Reply
    • Niina October 6, 2014 19:40

      Hui kamala, neljä vuotta kuulostaa niin pitkältä ajalta. Onhan se selvää, ettei yhteentörmäyksiltä voi välttyä, niitä kun tulee työelämässä muutenkin. Minäkin kyllä luulen, ettei välttämättä haluta koko elämäämme samassa työpaikassa olla. ;)

      Kiitos muuten, että kommentoit ja kerroit omia kokemuksiasi! Mielenkiintoista kuulla, miten muilta pariskunnilta tällainen järjestely on sujunut. :)

      Reply
  6. Salla October 7, 2014 12:32

    Oho, kylläpä tuli puun takaa! Tsemppiä teille ;)
    Saako udella, missä lehdessä oot töissä?

    Reply
    • Niina October 7, 2014 16:51

      Noh, kieltämättä. :D Kiitos!

      Olen paikallislehdessä töissä, sen tarkempia tietoja en ole täällä blogin puolella kertonut, vaikka se ei mikään salaisuus sinänsä olekaan. :)

      Reply
  7. Jossu October 8, 2014 16:34

    Eli muutatte Tampereelle yhdessä? Saadaan siis lisää sisustuspostauksia, jei! :) Mutta höh – nyt et enää saa nauttia makeista keittiönkaapeista kuin hetken :/ niitä tulee lukijana ikävä ;) Noeieiei, ihanaa koska erossa olo on varmasti ollut kökköä! :)

    Reply
    • Niina October 8, 2014 16:59

      Ei kun pidetään kaksi asuntoa, kun miehen pitää välillä olla Tampereella graduseminaareissa ja sen sellaisissa. Eikä muutenkaan haluta meidän ihanasta kodista luopua. Eli keittiönkaapeista ei tarvitse luopua! Niitä tulee näkymään täällä vielä. ;D

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *