Syy hiljaisuuteen

Mikähän siinä oikein on, että huhti–toukokuun vaihde on niin houkuttelevaa aikaa sulloa tavaroita muuttolaatikoihin? Tämä vappu on jo kolmas kahdeksanvuotisen yhteiselomme aikana, kun olemme vaihtaneet serpentiinit ja juhlajuomat pakkauspuuhiin. Vähän hullunkuristahan tämä nyt on. Ensin tehdään virtuaalista muuttoa täällä blogin puolella ja sitten ihan oikeassa elämässä huomaan olevani saman homman edessä, astetta vaivalloisemman tosin.

Huhtikuun kahden viimeisen päivän aikana hankkiuduimme eroon kahdesta asunnosta. Pikkuyksiöstäni muutimme jälleen mökille, jossa majailemme viime vuoden tapaan kesäkuukausien ajan. Tampereen asunnosta muutimme pois siksi, että satuimme saamaan mukavan kokoisen kaksion Tampellasta.asunto

asunto

Ehkä me kärsimme mieheni kanssa jostain Nuuskamuikkussyndroomasta. Mitään varsinaista syytä meillä ei ollut muuttaa. Kunhan nyt päätimme vaihtaa maisemaa. Luovuttaessani keskiviikko-iltana Tampereen kotimme avaimia vuokraisännällemme oli olo siis syystäkin haikea. Tiedän, että tulen ikävöimään tuota pientä asuntoa aivan valtavasti, vaikka aina kesäisin kämpässä oleilu oli yhtä tuskaa sisälämpötilan kohotessa jatkuvasti 30 asteen pahemmalle puolelle. Haikeudesta huolimatta olen samalla kuitenkin iloinen, että taas pääsee tekemään uutta kotia ja vieläpä ihan lyhyen matkan päähän entisestä. Tampella on asuinalueena tuntunut kiinnostavalta jo pidemmän aikaa, joten odotan innolla sitä, minkälaiselta elämä kymmenennen kerroksen kerrostalokaksiosta näyttää.

Ennen uuteen kotiin muuttamista täytyisi elää kuukausi niin sanotusti välitilassa. Tällä hetkellä osa huonekaluistamme on sijoitettu ihanan työkaverimme luokse ja toinen osa lepäilee hujan hajan vanhempien vapaa-ajan asunnolla. Kaipa tässä sekasotkussa ja tavaroiden löytämättömyydessä viihtyy juuri ja juuri kuukauden päivät.

FacebookTwitterPinterest

5 Comments

  1. Life Under May 2, 2015 14:31

    Loistavaa kuulla taas sun kuulumisia, kun on hiljaiseloa ollut. Muuttaminen on aina ihanan tuskastuttavaa. Meillä on myös ollut kiikarissa omakotitalo, mutta se saa vielä hieman odottaa. Alkutunnusteluja on kuitenkin jo tehty Oikotie.fi sivuston kautta.

    Reply
    • Niina May 2, 2015 18:16

      Ihanan tuskastuttavaa on kyllä hyvin oivallisesti ilmaistu. Tavallaan kutkuttavaa, mutta samalla sellaista äääh, ei kiinnosta yhtään. Muuttamisen ehdottomasti paras puoli on se, että kaapit tulee käytyä läpi normaalia huolellisemmin, jolloin saa sellaisen turhaksi jääneen roinan pois nurkista pyörimästä. Vaikka kyllä sitä tavaraa on tämän elämän aikana jo kertynyt, ei jestas. :D

      Onnea asunnonetsintään! Varmasti jännittävää. :)

      Reply
  2. Piia May 4, 2015 21:57

    Mä kyllä tosissaan ihmettelen, sillä itse oon tätä pakkamista ja purkamista korvia myöten täynnä. Nyt ONNEKSI alkaa näyttämään siltä että pääsen lähiviikkoina lopullisesti siihen omaan kotiin takaisin. Tänään vein jo ensimmäisiä juttuja sisään! Tosin pieni painajainen on niiltäkin osin edessä kun pitää alkaa käymään läpi yli kaksi vuotta laatikoissa seisoineita kamoja sitten jossain vaiheessa……! Tsemppiä teillekin, onnekis pöndellä on yleensä kivaa :)

    Reply
    • Niina May 4, 2015 22:32

      Haha, voi raukkaa. :D Tsemppiä sinne siis myös!

      Ja joo, musta tuntuu kuin olisin lomalla kun pääsin takaisin tänne omaan rauhaan möksälle. Ahh! :D

      Reply
  3. camilla June 2, 2015 08:56

    Vähän te ootte reippaita! :D Tiedän niin tuon tunteen, että kaipaa jotain vaihtelua, jotain uutta.. Tosin muuttamista inhoan, mutta uudessa kodissa on aina ihanaa laittaa tavaroita paikoileen..

    Meikäläiselläkin taas muutto edessä. Eihän edellisestä ole kuin runsaat puoli vuotta. :D Ja sitä edellisestä vuosi ja samaa rataa taaksepäin..

    Tsemppiä muuttopuuhiin. ♥♥♥

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *