Takaisin kotiin tai jonnekin

Pari viikkoa sitten istuskelin mökkirantamme laiturilla ja katselin taivaalla lentävän kurkiauran järjestäytymistä. Nyt makoilen uudessa asunnossamme Kuala Lumpurissa ja kuuntelen ikkunamme alla kulkevan valtatien huminaa. Uusi seitsemännen kerroksen luukkumme on todellinen namupala, jossa on oikeastaan kaikki aikalailla kohdallaan harmonisen väristä sisustusta myöten. Vuokra on kohtuullinen ja paikka ennalta tuttu. Ihan kuin olisi kotiin palannut.

Viimeisen vuoden aikana olen tullut siihen tulokseen, että en rakastakaan lämpöä niin paljon kuin olin aiemmin kuvitellut. Suomen kesä ja asfaltin tuoksu sateen jälkeen ovat mielessäni yhä kolme kuukautta kestäneen visiitin jäljiltä. Lupasin taannoin itselleni, että en Suomessa valita kylmistä tuulista tai harmaista sateisista päivistä. Lupasin iloita siitä, että tässä maailmassa on paikka, jossa joutuu joskus kesälläkin pukeutumaan villatakkiin, koska ilman sitä iho on jatkuvasti kananlihalla. Vaikka kuinka lupasin, niin siitä huolimatta haikailin aina välillä Malesian aivan liian kuumaa ilmastoa, joka nostattaa painostavan hien pintaan, jos erehdyt ottamaan yhtään joutuisamman askeleen pian lähtevää junaa kohti. Tai oikeastaan, ei tarvitse edes kiiruhtaa, hiki nousee pintaan siitä huolimatta.

On hassua, miten nopeasti ihminen loppujen lopuksi unohtaa asioita. Pieniä, suuria, mitättömiä tai jopa niitä vähän tärkeämpiä juttuja, joita ei missään nimessä pitäisi kadottaa mielestä. Joskus saatan esimerkiksi television ääressä unohtaa, mitä oikein olinkaan katsomassa tai puhua ravintolan tarjoilijalle vahingossa väärää kieltä. Tai sitten saatan muistaa asioita väärin. Luulla, että tukahduttavassa helteessä kävely olisi tällä kertaa jotenkin hohdokasta tai ajatella, että esimerkiksi prepaid-liittymän avaaminen olisi täällä nyt yhtä helppoa kuin Suomessa. Tai muistaa, että ihoni olisi täällä Malesiassa paremmassa kunnossa, vaikka oikeasti aurinko ja kostea ilmasto on nostanut akneni jälleen uusiin ulottuvuuksiin.

Ehkä unohtelu ja ajatusten uudelleen järjestäytyminen johtuvat loppujen lopuksi lähinnä levottomista jaloista, jotka tahtovat olla koko ajan liikkeellä. Olla jossain tietämättä tarkalleen missä. Kun olen Suomessa, haluan olla jossain muualla. Ja kun olen täällä kaukana, niin alan jossain vaiheessa ikävöidä ja kaivata kotiin. Ehkä alan vihdoinkin ymmärtää, että todellinen koti löytyy sieltä, mihin kaipaus kantaa kaikista kovimmin. Eikä tämän asian tajuamiseen kulunut kuin 24 vuotta. Niin ihanaa kun matkustelu onkin, ei mikään paratiisisaari maailmassa voita Tampereen pientä kaksiota, jonka falskaavat ikkunat päästävät talvisin kylmää ilmaan sisätiloihin. Ei edes tämä 50 neliön asumus, jonka kattouima-altaalta näkyvät Petronasin pöyhkeät kaksoistornit.

Haluaisitteko te asua jossain muualla vai oletteko tyytyväisiä nykyiseen kotimaahanne?

14 Comments

  1. Laapa September 8, 2013 13:38

    Kai sitä kaukokaipuilee aina välillä, ja toivoo pääsevänsä joskus poiskin. Samalla tietää, että koti on täällä. Se on parasta. Eikä siinä maailmalla olossakaan kai mitään vikaa olisi, jos sinne saisi ne tärkeät ihmiset mukaan ;)

    Reply
    • Niina September 10, 2013 15:53

      Kotiin on pitkän reissun jälkeen aina kiva palata, siitä ei vaan pääse mihinkään. Mutta tosiaan, jos ne kaikki rakkaat saisi tuotua mukaan kaukomaille, niin mikäs siinä. Vaikka ei sillä, kaipaan Suomesta kyllä paljon muutakin kuin tärkeitä ihmisiä. Ehkä ihan vähän jopa talvea. :D

      Reply
  2. memmi September 8, 2013 14:44

    Oon ite matkustellu niin vähän, etten oikeen osaa sanoo juuta enkä jaata tähän asiaan. Jotenkin silti voisin veikata, että Suomi on se paikka, joka tulee mulle aina olemaan se koti. Täällä on kuitenkin kasvanu ja eläny koko pienen ikänsä, ja vieläpä varsin pienellä paikkakunnalla. Tietysti myös kaikki tärkeet ihmiset on Suomessa eli joku tässä maassa tulis aina vetämään puoleensa. Ja varmasti oppisin arvostamaan (en siis tarkoita, ettenkö nyt arvostaisi) niitä asioita joita Suomesta löytyy. Vaikka täytyy kyllä myöntää, ettei talven yli jossai vähän lämpösemmissä oloissa asustelu olis ihan houkutteleva ajatus. Eiköhän tämäki asia tuu selviimää sitten, ku opinnot on tarpeeks edenny ja aikataulu antaa myöten lähtee vaihtoon :)

    Reply
    • Niina September 10, 2013 15:59

      Omalla kohdalla on ainakin käynyt niin, että vasta ulkomailla asuminen on saanut näkemään vahvemmin kaikki hyvät puolet Suomesta. Tai ainakin tunnen arvostavani monia asioita enemmän kuin aiemmin. Kun olen viettänyt lyhyempiä aikoja ulkomailla lomamatkojen yhteydessä, niin olen monestikin ajatellut, että siellä tai tuolla olisi kiva asua. Mutta ehkä vasta nyt tajuaa, että arki tulee sinnekin, missä on 30 astetta lämmintä ja palmupuita. Ainakin täällä kaikki tuntuu niin nurinkuriselta verrattuna Suomeen, kenties Euroopassa olisi paljon helpompaa. :D

      Reply
  3. Ansku September 8, 2013 14:45

    No nytpä sattui hauskasti! Mietin sinua tänään, toivoin että kunpa taas kirjoittaisit. ja sitten kirjoitit :)

    Olen todella tyytyväinen tähän, mitä nyt on. Toki, vaihtelu virkistää mutta täälä haluan asua.

    Reply
    • Niina September 10, 2013 16:03

      Oi mikä sattuma Ansku! :) Ja kuten sanoit, vaihtelu tosiaan virkistää, mutta onhan sinne kotiin kuitenkin mukava tulla takaisin.

      Reply
  4. Uusi Aamu September 8, 2013 15:41

    Voi kuule. Olen tämän kesän aikana kärsinyt erilaisesta ikävästä kuin koskaan ennen. Suomi on varmasti aina lähimpänä sydäntä, sen jälkeen tulee mitä luultavimmin aina olemaan Japani. Englanti ei tule koskaan pääsemään niin lähelle. Ensimmäistä kertaa Suomi lomalla sitä ei edes kaivannut omaan turvalliseen pesäkoloonsa,josta kärsin aina Japani-vuosieni aikana. Kaipasin omaa arkeani, mutta en kuitenkaan kaivannut arkeani täällä…mitä se sitten kertookaan? :) Ymmärrän kyllä Suomi-kaipuusi. Kuvailit sitä juurikin täydellisesti :)

    Reply
    • Niina September 10, 2013 16:10

      Jotenkin vasta itse tajuan nyt, että arki tulee minne tahansa sitä lähteekin. Tuossa ylempänä juuri pohdin, että joskus aiemmin mietin, että olisi varmasti siistiä asua jossain Karibialla, mutta nyt…jotenkin sitä ehkä lomamatkalla ajattelee lämpimässä ja eksoottisessa ympäristössä asumisessa olevan jotain erityisen hohdokasta. Ja loppujen lopuksi se arki tulee myös tänne palmupuiden keskelle ja jossain vaiheessa alkaa toivoa, että tietyt asiat toimisivat niin kuin Suomessa. :D

      Reply
  5. Reetta September 8, 2013 17:30

    Oon varmaan jotenkin niin juntti, että mulle riittää kotoinen Suomi oikein hyvin. Jos jonnekin muuttaisin ihan huvikseni, niin se olisi ehdottomasti Espanja! Tietenkin asia on joskus eri, jos vaikka työn takia tulisi ulkomaankomennuksia. Mutta tällä hetkellä mulle riittää ihan tavalliset asiassa kotoisasti täällä pohjolassa :)

    Olen seurannut blogiasi viime aikoina hävettävän vähän, ehkä pitää ryhdistäytyä!

    Reply
    • Niina September 10, 2013 16:16

      Ei siinä ole mitään junttia minun mielestäni. :)

      Heh, blogihan on päivittynyt viime aikoina hävettävän hitaasti, joten et ole jäänyt hirveästi mistään paitsi! Pitäisi yrittää löytää jokin säännöllinen postaustahti, niin ei tulisi aina niin pitkiä taukoja kirjoitusten väliin. Nyt kun on kattokin pään päällä ja netti toimii (tai ainakin useimmiten toimii), niin luulisi itse kirjoittajankin ryhdistäytyvän tämän asian tiimoilta. ;)

      Reply
  6. Anonymous September 13, 2013 14:15

    Heippa Niina! Kiva lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa :) Miten kauan teidän on vielä tarkoitus olla maailmalla?

    Mä olen ollut nyt kaksi viikkoa vaihdossa Ranskassa. Vuosi olisi tarkoitus olla :) Kahden viikon jälkeen tunteet on hyvin ristiriitaiset. Oon viihtynyt todella hyvin, mutta välillä väsyneenä kun asiat eivät toimi miettii väkisinkin miten helppoa elämä Suomessa on. Uuden elämän aloittaminen vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten keskellä ei ole helppoa, mutta toisaalta se on juuri se syy miksi maailmalle halusinkin lähteä. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on miestäni hyväksi kaikille, sitä oppii kumman paljon uutta itsestään. Tämän vuoden jälkeen voin viettää vaikka koko loppuelämäni Turussa jos niin haluan. Tiedän kuitenkin että parin kuukauden Suomessa oleskelun jälkeen mieli kaipaa taas muualle, niin se vaan mun tapauksessa toimii.

    Tsemppiä teille sinne ja ehkä nähdään ensi kesänä Suomessa? :)

    -Enni

    Reply
    • Niina September 13, 2013 18:24

      Moi Enni! Kiva kuulla susta. :)

      Me ollaan maailmalla vielä tammikuuhun asti. En tiedä vielä tarkalleen missä vaiheessa olemme menossa Suomeen takaisin, mutta joskus vuodenvaihteen jälkeen, riippuen vähän tenteistä.

      Voin kyllä samaistua noihin ristiriitaisiin tuntemuksiin, sillä tunnen niitä itse vieläkin, vaikka ehdimme asua koko kevään Tuomon kanssa Malesiassa. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vaihtoon lähtö on yksi parhaimmista asioista, joita on tullut tähänastisessa elämässä tehtyä. Jotenkin hassua, miten eritavalla sitä ajattelee monia asioita ulkomailla viettämänsä ajan jälkeen. Mietin, josko tämä täällä seikkailu helpottaisi tätä ikuista matkakuumetta, mutta saa nähdä. Suomi ei kolmen kuukauden visiitin jälkeen alkanut vielä kyllästyttää, joten ehkä tässä jotain muutosta on ihmisessä alkanut tapahtua. ;)

      Sovitaan voitsilaisten kanssa treffit, kunhan kotiudutaan molemmat täältä maailmalta! :)

      Reply
  7. RagDoll October 6, 2013 22:04

    Osaisipa joskus tulevaisuudessa kirjoittaa edes puoliksi yhtä hyvin kuin sinä. :) Annat aina aihetta ajattelemiseen.

    Rakastan meidän kotia, mutta kaipaan kokemuksia, kaipaan ulkomaille. Ehkä sitä osaisi taas arvostaa rakasta kotisuomea aivan toisella tavalla..

    Reply
    • Niina October 14, 2013 11:25

      No äläs nyt..:D Olen aina sanonut, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla (ja toki lukemisestakin saa aika hyvin vaikutteita), joten näitä taitoja on mahdollista kehittää.

      Omalla kohdalla arvostus kotimaata kohtaan on kasvanut suuresti vaihdon aikana. Katsotaan, kuinka nopeasti sitten taas Suomessa alan haikailla kaukomaille..

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *