Teeplantaaseilla haaveilin pitkähihaisista paidoista

Tajusin tänään, että olen tässä matkan varrella kyllästynyt kesään. En ole oikeastaan aiemmin edes hyväksynyt sellaista ajatusta, sillä olenhan vuosikausia huokaillut elokuun viimeisinä päivinä pieniä naiiveja ajatuksia ikuisesta kesästä tai jostain muusta yhtä typerästä. Nyt kuitenkin huomaan, että sandaaleihin, riemunkirjaviin toppeihin ja jokapäiväiseen auringonpaisteeseen kyllästyy. Kyllästyminen tulee väistämättä. Joskus se saapuu hitaasti ja venytellen, toisinaan hieman vikkelämmin. Joskus se valtaa ajatukset vähän samaan tahtiin kuin vuosirenkaat, jotka kasvavat kotipihassa möllöttävän tammen ympärille.

Kaipaan hivenen verran villapaitoja, nilkkureita ja paksuja huiveja. Ymmärrys tästä iski tajuntaani ensimmäistä kertaa jo kuukausi sitten, kun olimme mieheni, äitini ja anoppini kanssa Cameron Highlandsilla. Astuttuani ulos ilmastoidusta bussista en meinannut uskoa, että olin oikeasti edelleen Malesiassa. Viileä vuoristotuuli toi mieleen etäisesti Suomen kesän. Ette voi uskoa miten iloinen olin siitä, että sain vetää ylleni kevyen maximekon sijasta housut ja pitkähihaisen paidan.

Innostukseni lämpimämpään pukeutumiseen ei jäänyt pelkkiin pitkähihaisiin puseroihin. Viime viikolla kävin ostamassa itselleni uuden talvitakin. Tuntui eriskummalliselta sovittaa karvavuorellista parkaa, kun jalassani keikkuivat sandaalit ja ikkunan takana jalkakäytävä huohotti 35 asteen helteestä. Joulukuun lopussa en varmaan enää edes muista, miten polttavalta hiekka voi tuntua varpaiden alla tai miten nopeasti aurinko jättää raa’at jälkensä paljaalle iholle. Yhdeksän kuukautta kestäneen kesän jälkeen en yksinkertaisesti malttaisi millään odottaa, että pääsen taas tanssimaan jäisillä jalkakäytävillä ja kävelemään lumituiskussa luennolle.

Vanhojen matkapotrettien lisäksi tämän postauksen kuvissa näkyvät myös uudet Diorin kakkulat, jotka löysin miesten mallistosta eräänä tiistaipäivänä. Kuinka tyypillistä.

2 Comments

  1. RagDoll November 20, 2013 11:19

    Ihanan freesejä kuvia! Topin väri sopii kauniisti päivettyneen ihon sävyyn.. Näytät kauniilta.

    Hassua, miten siihen voi kyllästyä. Olen juuri yksi heistä, joka haaveilee ikuisesta kesästä ja auringonpaisteesta. Ajattelen aina, että Suomeen pääsee takaisin, jos tulee ikävä kylmyyttä ja sadetta. ;) heh. Mutta niinkai se menee. Ajatuksen tasolla se vaikuttaa hienolta, mutta todellisuudessa se hikoileminen 24/7 ei olekaan niin hauskaa.

    Reply
    • Niina November 20, 2013 12:08

      Kiitos muru <3

      Olen aina haaveillut asuvani jossain lämpimässä, mutta ei se jatkuva hikoilu ole todellakaan mitään herkkua. Ehkä meikäläistä ei ihan yksinkertaisesti ole ohjelmoitu kestämään mitään kauheaa hellettä. :D

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *