Treeniä ja keksejä, kyllä kiitos

On jännittävää, miten ihmisillä – ainakin minulla – on pitkien lomien jälkeen vaikeuksia palata takaisin ruotuun. Loma-ajatus jää ikään kuin päälle. Kaikki tuntuu vähän tahmealta. Olo on kuin jo joitakin aikoja pussissa olleella turkinpippurilla. Sitä takertuu kaikkeen kiinni eikä pääse eteenpäin.

Pitkät treenitauot ovat minulle oikeastaan poikkeuksetta kohtalokkaita. Kolmen viikon tauko alkoi tuntua mielessä ja kehossa, mutta tästä huolimatta rytmiin pääseminen tuotti ja tuottaa edelleen vaikeuksia. Yhtäkkiä saattaa huomata, että taas on mennyt viikko, jonka aikana ei ole tullut käytyä liikkumassa päivittäisiä koiralenkkejä lukuun ottamatta. Sitten menee toinen ja kolmas ja niin edelleen.

Viime vuonna taistelin täsmälleen saman asian kanssa. Salille pääsin ensimmäisen kerran joskus maaliskuun tienoilla pidettyäni muutaman kuukauden tauon treenaamisesta. Tämä vuosi on siinä mielessä edistyksellinen, että olen jo käynyt salilla useammankin kerran, mutta tahmeaa, sitä se on edelleen. Meinasin jättää treenit väliin viimeksi eilen, mutta jostain syystä lopulta lähdin. Ja hyvä niin. Olo oli treenin jälkeen mahtava, kuten aina.

On tietenkin ikävää huomata kuntonsa heikentyneen. Vähitellen sen on tajunnut, vaikka on yrittänyt olla ymmärtämättä. Että ei jaksa yhtä hyvin kuin esimerkiksi viime syksynä. Painojen kehitys on ollut toki pääasiassa nousujohteista, mutta aerobinen kunto on suorastaan romahtanut. Oli ehkä lokakuu, kun vetelin soutulaitteessa alkulämmittelyn suurimmalla mahdollisella vastuksella. Nyt vastus on tippunut puoleen tuosta ja laitteessa kuluttamani aikakin on vähentynyt. Vaikka olen tietenkin ilahtunut siitä, että tästä vartalosta löytyy ytyä nostamaan vähän painavampiakin kiekkoja, en voi iloita siitä, että se on vienyt voimia joltain toiselta osa-alueelta.

Onneksi pian pimeys alkaa väistyä valon tieltä. Etenkin tänä talvena mieltäni ovat houkutelleen enemmän keksit ja muut herkut kuin liikunta. Kaistapäistä, vaikka olen aina joka paikassa toitottamassa sitä, miten liikunta tuo energiaa ja iloa arkeen. Kaipa tämä on enemmänkin jonkinlainen itsekurikysymys ja toki liittyy myös ajankäyttöön, josta vuoden ensimmäisessä postauksessa olikin puhetta. Pitkän päivän jälkeen tuntuu monesti paljon oikeutetummalta upota sängynpohjalle suklaalevyn kanssa kuin lähteä kuntoilemaan. Vaikka eihän tässä kaavassa mitään vikaa ole, paitsi jos se jatkuu viikkotolkulla. Keksipurkin sulkeminen ja ylös punnertaminen käy nimittäin yhä vaikeammaksi mitä pidemmän aikaa kuluu.



9 Comments

  1. Kissis January 16, 2015 20:16

    En halua edes sen syvemmin kommentoida asiaa omasta puolestani, totean vaan, että jaa niin mitkä treenit. :D

    Reply
  2. Piia January 16, 2015 22:47

    Oi että tiedän tunteen… Mulla avain oli lyhyt kylpyläloma, jossa sain käydä treenaamassa miten lystäsin! Tosin se yritys potkaistiin heti kaivoon tällä kaksi viikkoa riivanneella flunssalla… onneksi alkaa olemaan ohi, kunhan yskä kaikkoaisi…

    Reply
    • Niina January 17, 2015 11:22

      Se on kyllä superinhottavaa, jos on saanut hyvän vauhdin päälle ja sitten iskee jokin tauti. Toivottavasti yskä helpottaa pian! :)

      Reply
  3. Sirpale January 17, 2015 10:17

    Täällä ollaan vaivuttu jonnekin reenaamattomuuskoomaan…mutta tänään potkin itseni salille!

    Reply
    • Niina January 17, 2015 11:25

      Sovitaanko, että mennään molemmat tänään? :P Mä nimittäin tässä juuri arvon, että lähtiskö nyt vai vähän myöhemmin, mutta taitaa olla parempi mennä heti vaan eikä jättää iltaan. ;)

      Reply
  4. B January 17, 2015 13:17

    Sama vika täällä. Mulla on tämä liikuntapuoli vielä sen verran tuore innostus, että se on vielä pysynyt yllä, mutta loman jälkeen paluu takaisin koulukirjojen pariin on aivan hirveän vaikeaa!

    Reply
    • Niina January 17, 2015 16:54

      Heh, olisin kyllä voinut lisätä tähän postaukseen sen, että myös töihin paluu on tuntunut jonkin verran takkuilevan. Ehkä lomailu ei vaan sovi meikäläiselle. :D

      Tsemppiä opintoihin!

      Reply
  5. Camilla January 19, 2015 17:39

    Tosi tahmeaa on.. Kävin viimeeksi salille kesällä. Mihin hemmettiin tää aika katoaa? Tuli työkiireiden joukkoon koulu ja nyt muka ei ole aikaa millekään.. Ei tosin kyllä rahaakaan. :D

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *