Uusia vanhoja harrastuksia

Olen viime aikoina vähän ajatellut asioita. Pohtinut, pitäisikö minun keksiä itselleni jokin uusi harrastus. Mennä esimerkiksi tuolijumppaan tai aloittaa tissiwolley. Lenkkikerhon ja lentopallon mahdollisuutta olen myös kartoittanut.

Näin alkajaisiksi ajattelin aloittaa jostain vanhasta ja tutusta. Nimittäin lukemisesta. Pari viikkoa sitten innostuin lukemaan Hanna Jensenin kirjan 940 päivää isäni muistina. Ahmin teoksen kahdessa päivässä. En edes muistanut, miten mukavaa on uppoutua jonkun toisen kirjoittamiin sanoihin. Unohtua tunneiksi muihin maailmoihin.

Jensenin teoksen jälkeen tartuin Michael Crichtonin Jurassic Park -kirjoihin ja tällä tiellä olen edelleen. Viime aikoina olen nähnyt aivan liian monena yönä unta dinosauruksista enkä uskalla enää lukea mitään hirmuliskoihin liittyvää ennen nukkumaanmenoa. Muutoin juoksen koko yön pakoon velociraptoreita ja t-rexiä.

Olen aina lukenut paljon. Ehkä juuri tästä syystä päädyin nykyiseen ammattiini. Muiden tekstejä tahkotessa opin samalla kirjoittamaan ja muotoilemaan ajatukseni kirjalliseen muotoon. Jossain vaiheessa kaunokirjallisuuden lukeminen jäi, en enää tarkalleen muista milloin. Ehkä siinä vaiheessa, kun pääsin yliopistoon. Jännittävien dinosaurusten tilalle pomppasi tiedotustutkimusta ja kaikkea muuta kieltä kangistavaa, jota oli pakko päntätä, jos haaveili jostain valmistumisen tapaisesta.

Joinakin unisina aamuina mietin, miten mukavaa olisikaan päästä taas nauttimaan opiskelijaelämän epäsäännöllisyydestä ja iltapäivän luennoista, jotka sopivat lennokkaalle luonnolleni. Mutta sitten tykkään tästäkin. Ei ole pakottavaa tarvetta suorittaa opintopisteitä tai lukea kirjoja, jotka eivät kiinnosta. Vaikka käyn töissä, ei mikään päivä ole koskaan samanlainen.

Se tässä varmaan on parasta. Kaiken hyvän lisäksi löydän yllättäen aikaa myös ihan uusille jutuille. Ja niille vanhoille, mielestä jo aikaa sitten kaikonneille.

8 Comments

  1. Kissis August 12, 2014 20:59

    Oi, noi kirjat on niin hyviä! :)

    Reply
    • Niina August 13, 2014 20:43

      Myönnän, että suhtauduin vähän epäilevästi näihin kirjoihin, mutta vielä mitä, näähän on aivan loistavia. :D

      Reply
  2. Laapa August 12, 2014 22:43

    tuttua. On se työelämä vaan erilailla helppoa – ja kun oikeasti on sitä vapaa aikaa eri lailla. Kiitos muuten kirjasuosituksista, tässä olen suunnitellut kirjastokäyntiä vaikka miten kauan :D lähdenpä bongailemaan…

    Reply
    • Niina August 13, 2014 20:46

      Totta. Vielä kun oppisi vähän hellittämään, ettei aina toisi niitä töitä kotiin. No, kai sitä jossain vaiheessa oppii. ;)

      Näitä kirjoja suosittelen lämpimästi. Etenkin tuota Jensenin. Todella todella hyvä. :)

      Reply
  3. memmi August 13, 2014 07:00

    Ah miten ihanaa lukea työelämän mukavuudesta. Itsehän oon tässä nimittäin alottamassa uudet opinnot yliopistossa, ensin vuoden nähtävästi hyvin väärää alaa opiskeltuani. Eli vähintään seuraavat viisivuotta saan viettää näiden vähemmän kivojen kirjojen parissa :-D On kyllä niin valitettavaa, kuinka vähän romaaneihin ehtii tarttua opiskelun lomassa. Ehdin pitää kolmisen viikkoa lomaa nyt ennen opiskeluja ja valehtelematta oon jo nyt ehtiny lukee enemmän romaaneja kuin viimesen vuoden aikana yhteensä. Ja miten ihanaa se onkaan ollut, kaunokirjallisuudella on parhaimmillaan ihan mielettömästi annettavaa.

    Reply
    • Niina August 13, 2014 20:57

      Hihi, töissä voi tosiaan olla ihan mukavaakin. :D

      No mutta ilmeisesti nyt olet menossa opiskelemaan sitä oikeaa alaa sitten? :) Ja eihän mikään opiskelu turhaa ole, sanotaan. ;)

      Se on kyllä jännittävää, minkälainen vaikutus kirjojen lukemisella on esimerkiksi omaan kielenkäyttöön. Yliopiston oikeinkirjoitusopettaja harmitteli joskus sitä, kun tutkimuskirjallisuus sun muu yliopistossa päntättävä kirjallisuus tuhoaa meidän opiskelijoiden käsityksen hyvästä kielestä. Se on itse asiassa aika jännittävää, miten nopeasti luetusta tekstistä vaikutteet alkavat tarttua omiin teksteihin, vaikka asiaa ei sen kummemmin ajattelisi.

      Reply
  4. Suvi August 13, 2014 09:02

    Haha, miulla puskee myös AINA t-rex uniin jos vilkaisenkin jotain Jurassic Parkiin liittyvää tai luen Chrichtonin kirjoja ilta-aikaan. Velociraptorunilta olen onneksi välttynyt ja toivottavasti vältyn jatkossakin – voihan lapsuuden traumat siitä ensimmäisen elokuvan keittiökohtauksesta!

    Reply
    • Niina August 13, 2014 21:01

      Sama! :D Katsoin Jurassic Parkin ensimmäisen kerran joskus ihan namerona ja näin vuosia t-rexistä säännöllisin väliajoin jotain painajaisia.

      Tuosta keittiökohtauksesta puhuttiin miehen kanssa juuri eilen. Se on kyllä aika inhottava..menee ihan kylmiä väreitä kun vaan ajattelenkin sitä. :D

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *